Tammikuun loppupuolella vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä avoimien ovien päivää oppilaitoksen kaikissa toimipisteissä. Hämeenkadun kiinteistössä, Turun keskustan välittömässä läheisyydessä, kadulla oleva kyltti ja ulkotuli houkuttelivat ohikulkijoita tutustumaan restaurointilinjan opiskelutiloihin ja työsaleihin Koskisen-talossa.
Talon alakerrassa restaurointilinjan opettaja Antero Lipastilla oli hetki aikaa kysymyksiin vastaamiselle ja yksityiskierrokselle. - Täällä käy avoimien ovien päivänä vanhempaa väkeä, joilla on oma lehmä ojassa. He kaipaavat neuvoa, miten jokin asia tehdään tai voitaisiinko auttaa jonkin asian entisöimisessä, Lipasti kertoi. - Mutta toki paikalla käy myös paljon opiskelijoiden perheenjäseniä katsomassa, minkälaisten töiden parissa oma lapsi tai kumppani työskentelee joka päivä.
Lipasti esitteli sokkeloisessa rakennuksessa ensin yläkerran kokoustilaa, jossa kolmannen vuoden opiskelija Mari oli maalaamassa katon koristekuvioita. Opettajan mukaan opiskelijoita tarvitsee välillä jopa hillitä vastaavissa töissä, sillä monet uppoutuvat työhönsä jopa liiallisella innostuksella.
Alakerrassa Lipasti halusi ehdottomasti esitellä kulmahuonetta, johon jo valmistunut opiskelija Beata oli maalannut seinätapettia. -Tämä kyseinen kuvio löytyi himmeänä seinän pohjalta, ja sitä vahvistamalla saatiin malli koko seinän maalaamista varten, Lipasti kertoo.
Opettajajohtoinen kierros päättyi äkillisesti, kun Lipastin ympärille oli taas kerääntynyt pitkä jono opiskelijoita työhön liittyvien kysymysten ja avuntarpeen kanssa.
Yläkerran ateljeeksi nimetyssä tilassa toisen vuoden opiskelijat harjoittelivat kipsilevymuottien valmistusta ja maalausta linjan toisen opettajan Heidi Engströmin opastuksessa. Luokan opiskelija Siiri työskenteli marmorointimaalauksen parissa.
- Työ täällä on vähemmän hektistä kuin alakerrassa ovien ja ikkunankarmien kanssa, mutta työn pikkutarkan luonteen takia paljon hermoja raastavampaa, Siiri huokaisi maalaustyönsä lomasta.
Opiskelijat myös vitsailivat yhteen ääneen rakennuksen sokkeloisesta luonteesta. Opiskelijoiden keskuudessa oli pohdittu opettajien merkitsemistä "airtageilla", jotta aina näkisi, missä päin kiinteistöä sekä Lipasti että Engström liikkuvat.
-Ja sitten pitäisi olla iso näyttötaulu, jossa vilkkuvat pallot kokoajan näkyisivät, joku opiskelijoista päätti keskustelun pöydän äärestä kipsilevymuottiaan hypistellen.
Engströmin mukaan restaurointilinjan työssä parasta on se, että opettajanakin pääsee kokeilemaan uusia asioita. - Juuri eräs vanhempi herra toi meille lasikuitumuotin, mutta kipsivalu ei sopinut siihen. Nyt olen kokeillut paperimassaa eri resepteillä."
Hämeenkadun Koskisen-talolla vieraillessa kävi selväksi, että vaikka restaurointialalla työskennelläänkin vanhan säilyttämisen kanssa, on kyse jatkuvasti myös uuden luomisesta. Tämä näytti olevan sekä opettajille että opiskelijoille erityisen tärkeää ja koko linjaa yhdistävä sydämenasia.
Joni Posti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti