Ystävänviikon sydämellinen tunnelma saatteli TAOlaiset talvilomalle

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi TAOssa on hempeilty jo etukäteen. TAOhjaamo, opiskeluhuolto ja opiskelijakunnan hallitus yhdessä järjestivät alkuviikosta Kuis kulkee -tapahtuman, jossa tarjolla oli nameja sekä juttuseuraa. 

Ideana oli myös jakaa hyvän mielen viestejä ystävänpäivän seinälle sekä pääkoulun aulassa että Taalintehtaankadun ruokalassa. 

Ja hyvän mielen viestejä todellakin kertyi mukava määrä, ja tässä niistä muutamia:

Rentouttavaa talvilomaa kaikille!

Tutkintotodistuksia, valkolakkeja ja stipendejä - Onnea valmistuneille!

Syyslukukauden valmistujaisjuhlaa vietettiin perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivää edeltävänä perjantaina. Rehtori Pirjo Ylönen korosti onnittelupuheessaan ammatin tärkeyttä. Vaikka ajat ovat hankalat, ammattiosaamisella on arvoa! 

Ruusujen lisäksi jaettiin tutkintotodistuksia perus- ja ammattitutkinnoista valmistuneille. Muutamille opiskelijoille annettiin myös stipendit hyvästä työelämäasenteesta, halusta oppia tai kädentaidoista. Musiikkiesitykset sekä kakkukahvit kruunasivat juhlan. 

Juhlassa lakitettiin myös kaksi uutta ylioppilasta. Onnea kaksoistutkinnon suorittaneille Kasperille ja Vivecalle sekä kaikille muillekin valmistuneille! Menestystä sekä työhön että jatkoon!

Ohessa muutaman valmistuneen opiskelijan esittely: 

Maalariksi valmistuneista kuvan julkaisulle
antoivat suostumuksen vasemmalta lukien
Aava Liukko, Peppi Lähdenoja, Ilona Junnila
ja Emilia Kemppainen.

Aava Liukko valmistui itsenäisyyspäivän kynnyksellä rakennusmaalariksi. Hänen mielestään parasta opiskelussa on ollut uusien tekniikoiden ja teorian oppiminen. Hän pitää omana vahvuutenaan siistiä kädenjälkeä. Työkokemusta Aavalle on kertynyt harjoittelujaksojen ja kesätöiden avulla. Aikomuksena on seuraavaksi työllistyä rakennusmaalariksi, joten hän toivoo työnantajilta yhteydenottoja. 

Ronja Uusitupa valmistui myös rakennusmaalariksi. Tutkinnon nimi on pintakäsittelyalan perustutkinto. Hänen mielestään parasta opiskelussa ovat olleet kaverit ja koko koulun hyvä ilmapiiri. Jatkosuunnitelmana Ronjalla on hakea alan töitä. 

Nico Honkanen kuvassa vasemmalla opettajansa
Petri Helmiön kanssa. 

Nico Honkanen suoritti vastikään pintakäsittelyalan perustutkinnon ja tutkintonimikkeenä on  lattianpäällystäjä.  Opiskelussa hänen mielestään parasta on ollut tiimityö. Kaikkien kanssa hän on tullut juttuun, ja apua on saanut aina tarvittaessa. Näitä seikkoja hän myös pitää omina vahvuuksinaan. Opettajien saatavat neuvot ovat myös olleet hänelle mieleen. Työkokemusta Nico on saanut työharjoittelusta Finn Epoxista, jossa hän pääsi tekemään massalattiapäällysteiden asentamista. 

Jatkossa Nico haluaisi päästä kokoaikatyöhön omalle alalle. Jos tämä ei onnistu, vaihtoehtona voisi olla myös jatko-opiskelu. 

Uunituoreet sisustajat vasemmalta oikealle:
Juhana Mäkelä, Jenna Siira, Kasper Rätsep, 
Viveca Nyblom ja Emilia Jalonen sekä 
luokanvalvoja Susanna Engblom. 

Jenna Siira valmistui juuri sisustajaksi. Hänen suorittamansa tutkinto on nimeltään taideteollisuusalan perustutkinto. Parasta opiskelussa on Jennan mielestä ollut uusien asioiden oppiminen. Hän aikoo hakea alan töihin. 

Emilia Jalonen, Viveca Nyblom ja Kasper Rätsep valmistuivat myös sisustajiksi. Heidän mielestään parasta opiskelussa ovat olleet ystävät ja tsemppaavat opettajat. Vahvuuksinaan ystävät pitävät yhteistyötä ja ahkeruutta. - Olemme aina positiivisia, he kertovat. Työkokemusta kolmikko on saanut asiakaspalvelutehtävistä alan myymälöistä.  Jatkosuunnitelmissa siintää välivuoden pitäminen työn merkeissä. Sen jälkeen he suuntaavat jatko-opintoihin. 

Eugen Kirjanen (vas.) valmistui restauroijaksi.
Luokanvalvoja Antero Lipasti oli mukana juhlassa.

Vastavalmistuneet pintakäsittelijät vasemmalta oikealle: 
 Reetta Viitasalo, Fanny Korhonen ja Roni Ekholm
  sekä luokanvalvoja Lassi Moisio.  

Ammattitutkinnon suorittaneet verhoilijat yhteiskuvassa
verhoilunopettaja Rosita Haapasaaren (vas.) kanssa. 

Samuelin-päivänä TAOssa saatiin ravintoa sekä mielelle että keholle

Aurinko helli Samuelin-päivän viettoa TAO, Turun Ammattiopistosäätössä. Samuelin nimipäivän kunniaksi on TAOssa nimittäin ollut tapana järjestää jotain ohjelmaa koulun perustajan Samuel Koskisen kunniaksi. Maalarimestari Samuel Koskisen testamenttivaroilla on siis perustettu tämä Turussa toimiva ammattikoulu jo vuonna 1929. 

Pääkoulun pihalle saapuessa ei voinut olla näkemättä Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen bussia, jossa oli jaossa tietoa nikotiinituotteiden vaaroista. Seuraavaksi huomio kiinnittyi koulukoira Pyryyn, joka sai rapsutuksia sieltä täältä. Tämä opinto-ohjaaja Päivi Sirkiän karvainen työpari on kaksivuotias labradorinnoutaja, joka on välillä tavattavissa koulussa myös keskiviikkoisin opon vastaanotolla. 

Pääkoulun ala-aulassa olivat sitten vastassa koulupsykologi Tiia Varjonen (keskellä) ja ohjaaja Mia Sandberg (oik), joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia. Tunteista, niistä vaikeistakin, oli mahdollisuus keskustella myös tunnekorttien avulla. Rakennuspeltiseppäopiskelijat Tanisha (vas.) ja Katariina tulivat tutustumaan tunnekortteihin avoimin mielin.

Lisäksi opiskelijakunnan edustajat olivat jakamassa karkkia ja kertomassa omasta toiminnastaan kiinnostuneille.

Lounaaksi tarjolla oli herkkupizzaa koko koulun väelle. Mainio päivä! 

Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olleille! 

Sisustajaopiskelijat pääsivät tositoimiin Integration-tapahtuman somistusprojektissa

Kevään saavuttua on aika katsahtaa myös vähän menneeseen. Lukuvuoden aikana on eri opintolinjoilla puuhattu monenlaista kiinnostavaa. Sisustajaopiskelijat pääsivät viime vuoden marraskuussa kiinnostavan projektin kimppuun, kun opettaja Eeva Myrsky sai yhteydenoton Integration 2024 -foorumista. - He tiedustelivat, olisiko meillä kiinnostusta Logomossa pidettävän tapahtuman somistukseen opiskelijatyönä, kertoo Myrsky.  Opettaja kertoo miettineensä asiaa hetken, ja myös sitä, mikä ryhmä projektin voisi toteuttaa.  - Tekijäksi valikoitui sitten 2ssb-ryhmä, joka on reipas ja aktiivinen porukka, kertoo Myrsky. Ryhmä koostuu aikuisista, jotka ovat siinä mielessä joustavia, että voivat työskennellä myös iltaisin ja viikonloppunakin.  - Tällainen projekti ei voi rajoittua pelkästään kouluaikoihin, tietää opettaja. 

- Sitten saimme budjetin ja lähdimme ensi alkuun kehittämään sitä, mikä se meidän ideamme olisi suhteessa tämän tapahtuman luonteeseen ja sisältöön, kertoo opettaja Myrsky. Integration-tapahtuma on suunnattu kasvatus-, opetus- ja sosiaalitoimen henkilöstölle, joka on maahanmuuttajien kanssa tekemisissä. Itse tapahtuma on vuosi vuodelta laajentunut, ja siksi varmaan paikaksi oli valikoitunut Logomo. Opettajan piti lisäksi miettiä, mitä annetulla budjetilla pystytään tekemään ja miten aikataulu saadaan toimimaan. - Oli suunniteltava tarkkaan, milloin rakentaminen alkaa, sillä sen on oltava valmis silloin, kun tilaaja haluaa. Projektitunnit piti lisäksi jollakin tavalla opinnollistaa.  

Menimme aluksi ihan tutustumaan sinne Logomoon, ja siellä otettiin kuvia ja vähän mittailtiin, kertoo Eeva Myrsky.  Osa opiskelijoista ei ollut käynyt Logomossa ollenkaan aiemmin, joten koko tila oli ihan uusi. Logomon työntekijät ottivat ryhmän hyvin vastaan ja esittelivät, miten katsomot siirtyvät, missä ovat vessat jne.  Opiskelijat saivat heti alkuun oppia, että jos on iso tila, sinne täytyy tehdä joko massiivisesti somistusta tai niin, että on paljon jotakin samaa, mihin sitten somistuksessa päädyttiinkin. - Siinä tilassa eivät pienet kukkapurkit toimi ollenkaan, sillä se ei näytä miltään, tietää Myrsky. Logomoon tarvittiin myös kulkuluvat, sillä sinne ei voi tulla ja mennä, miten sattuu. 

Opiskelijoilla syntyi paljon ideoita, ja ne esitettiin sitten toimeksiantajalle. - Opiskelijoille on todella hedelmällistä, että kyseessä on ulkopuolinen tilaaja, jolle pitää esitellä ideat, toteaa Myrsky. Toimeksiantajaa edusti kaksi henkilöä, jotka tulivat koululle kuulemaan opiskelijoiden vision. Osa ideoista meni läpi, mutta osa oli ehkä liiankin korkealentoisia. - Parempi silti näin päin, että ideoita on paljon, kertoo opettaja. Tärkeää on myös oppia ottamaan vastaan palautetta. - Tuli myös tilanteita, että meidän mielestämme joku oli tosi kiva juttu, mutta se karsittiin kuitenkin pois. Hetkeksi siinä tuli sitten romahdus, mutta siitä päästiin hienosti yli ja innostuttiin uudelleen, kertoo Myrsky. 

Opiskelijat kertovat, että oli tosiaan pieni pettymys, kun tilaajalta tuli ilmoitus, etteivät he haluakaan niin kalliilta näyttävää sisustusta tapahtumaan. Oli nimittäin jo ehditty tehdä verhoilussa esim. rahin päällisiä, ja porukka oli ihan innoissaan. Tämä takapakki oli kuitenkin hyvää harjoitusta siitä, miten tilaaja voi käyttäytyä ja miten ammattitaitoisen suunnittelijan pitää ottaa muuttuvat toiveet huomioon. Opiskelijat olivat joka tapauksessa sitä mieltä, että lähtisivät uudelleenkin mukaan tämäntapaiseen projektiin, jos tulisi mahdollisuus. - Oikeassa projektissa oli kiva olla mukana. Saimme myös hyvää palautetta, opiskelijat iloitsevat. 

- Nyt tiedämme myös, mistä hankkia kalusteet, jos järkkää tapahtuman tai juhlat, toteavat sisustajaopiskelijat. Somistuksessa tarvittavat kalusteet, kuten pöydät ja tuolit, vuokrattiin nimittäin Turun vuokrakalusteesta. - Vuokraaminen on myös ekologisin vaihtoehto, jos vertaa, että olisi itse lähdetty tuunaamaan jotakin, Myrsky kertoo. - Kävimme  paikan päällä koko ryhmän kanssa siellä Vuokrakalusteessa, ja se oli opiskelijoille tosi avartavaa ja  mielenkiintoista. Näppärään palveluun kuuluu myös se, että yritys tuo ja hakee pois vuokratut kalusteet.  Vuokrattavana on kaikennäköisiä huonekaluja, valoja, koristevaloja, valtavat määrät erilaisia piensomistustarvikkeita, kuten kynttilälyhtyjä, kynttiläjalkoja, kukkia, purkkeja, koreja, mattoja sekä muun muassa äänitekniikkaa. - Opiskelijat olivat aika hämmästyneitä, sillä eivät he olleet tällaisesta tienneetkään. Se on osa tätä oppimista, iloitsee opettaja. 

- Tämä projekti oli mukava ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Lisäksi meidän ryhmämme toimi hienosti, kertoo opiskelija Juhana Mäkelä - Saatiin hienoa jälkeä aikaiseksi, eikä kenenkään ideoita ryhmän keskuudessa torpattu, toteaa puolestaan opiskelija Aleksi Komulainen. Työmäärää riitti, sillä useampana viikkona työtunteja kertyi parin päivän verran. Opiskelijoiden mielestä oli hienoa huomata, että he eivät jääneet jälkeen ammattilaisten taidoista, ja sitä kautta myös itsevarmuus koheni. 

Somistettavina oli kaksi lavaa sekä aulan illallispöydät. Loppujen lopuksi valittu somistus oli opettaja Myrskyn mukaan aika minimalistinen. Illallispöydän saaristoteema näkyi muun muassa siten, että somisteena oli kiviä ja kaisloja.  - Sekä minä että opiskelijat keräsimme näitä omalla ajallamme, naurahtaa Myrsky. - Se oli marraskuuta, eikä luonnossa ollut mitään vihreää. Joulu oli lähellä, mutta emme halunneet mitään jouluista. Kuivuneet kaislat toimivat kuitenkin hienosti. - Näin saimme  edullisesti ja yksinkertaisesti tällaiset luonnonmukaiset pöytäsomistukset.  Alun perin ideana oli, että aula olisi saaristoteemainen, toinen lava olisi ollut metsä ja iso lava olisi ollut teemaltaan kaupunki. -  Meillä oli aikomus hankkia aitoja kuusia sinne toiselle lavalle ja Turun kaupungin siluettia suunniteltiin ison lavan taustaksi, mutta nämä visiot olivat sitten vähän liikaa toimeksiantajalle, hymähtää Myrsky. Loppujen lopuksi molempiin lavoihin tuli huonekalujen lisäksi kukkasomistusta. 

Jokainen opiskelija teki tästä projektista prosessikuvauksen. Opiskelijat olivat tyytyväisiä, ja projektista jäi positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. - Oli helppo saada opiskelijat innostumaan ja motivoitumaan. Kivaa oli itsellekin se, että sai tehdä koulun ulkopuolella tuollaisen jutun opiskelijoiden kanssa, summaa opettaja Myrsky. 

Restauroijaopiskelijat mukana Turun Akatemiatalon loistoa palauttamassa

Turun Tuomiokirkon naapurissa sijaitseva loistelias Turun Akatemiatalo on mitä hienoin ja arvokkain  oppimisympäristö. Sinne pääsi osa TAO, Turun Ammattiopistosäätiön restaurointialan opiskelijoista työskentelemään ammattitaitoisten konservaattorien ohjaukseen tämän vuoden alussa. Noin viiden viikon mittainen koulutussopimusjakso yli 200 vuotta vanhassa arvorakennuksessa on ollut ikimuistoinen Siiri Niskalalle, Joonatan Mäkelälle ja Mari Hirvoselle. Työpaikkaohjaaja Helena Salo Konservointi Helteestä on ollut iloinen opiskelijoiden ahkeruudesta, kiinnostuneisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.  

Vasemmalta lukien Joonatan, Helena ja
Siiri. Taustalla 

Olemme olleet innoissamme tästä paikasta, kertoo Siiri. - Vähän aluksi jännitti, miten osaa työskennellä täällä, ettei tee mitään tuhoja, mutta onneksi olemme saaneet hyvät ja simppelit ohjeet, hän jatkaa. - On ihan kiva vastailla ja opettaa, kertoo puolestaan konservaattori Helena.  - Asiat on selitetty ja näytetty hyvin. Sen jälkeen vain pyrkii toistamaan perässä ja kehittämään sitä omaa tekemistä, toteaa Siiri. Opiskelijoiden mukaan työn mahdolliset kompastuskivet ovat ilmenneet aivan alussa, mutta muuten työvaiheet ovat aika tavalla saman toistoa. Kaikilla on ollut vähän omat itsenäiset työt, joihin on saanut keskittyä.

Siiri on työskennellyt juhlasalin parvella rosettien ja puisen kasettikaton parissa. - Kukaan ei tiedä, mitä siellä maalin alla on ollut, joten on kiinnostavaa löytää uusia maalikerroksia ja sävyjä. Se myös innostaa jatkamaan työtä, joka on välillä vähän raskasta, kertoo Siiri. Mitä jännittävää sitten on löytynyt? Siirin mukaan maalikerrosten alla on ollut vihertävää ja sinisenharmaata maalia. Katosta löytyi myös iso rautainen kiinnike, joka liittyy ilmeisesti kattorakenteisiin. Katossa on sekä vanhoja että uusia kipsirosetteja, jotka on tehty eri tekniikoilla. - Rosetista tehty kopio ei esimerkiksi ole niin kaunis kuin alkuperäinen, tietää Siiri. - Historian näkeminen ja sen esille saaminen on ollut kivaa. 

- Vanhat, merkittävät kohteet ovat juurikin se unelma, eli niihin haluaisinkin päästä työskentelemään, kertoo puolestaan Joonatan. Jos on konservoinnista kiinnostunut, jatko-opintoja voi suorittaa  ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Koulutussopimuksen aikana Joonatan on päässyt puhdistamaan  juhlasalin seinää balsamitärpätillä. Seinä myös märkähiottiin hyvin hienolla teräsvillalla läpikotaisin, koska pohjalla oli paljon vanhoja epätasaisuuksia, jotka eivät lähteneet pyyhkimällä. Lopuksi seinä piti vahata, ja tässä työvaiheessa myös Siiri tuli auttamaan Joonatania. 

Siiri keskittyy scagliolaseinän vahaukseen. 

Kyseessä ei olekaan mikä tahansa seinä, vaan Turun Akatemiatalon juhlasalin seinä on kipsistä ja eläinliimasta tehty marmorijäljitelmä eli scagliola. - Se on alkuperäinen, eli peräisin vuodelta 1816, kertoo Helena Salo. Seinää on siis puhdistettu, siitä on poistettu vanhaa vahaa ja irtonaisia osia on kiinnitetty.  - Seinässä on niin sanottuja kopoja, eli alustastaan irronnutta pintaa, jota sitten kiinnitetään injektoimalla, Helena selittää. Tämä tapahtuu niin, että ensin on tehtävä reikä, jonka kautta sitten ruiskutetaan seinään liimaa neulan ja ruiskun avulla. On pitänyt tarkkaan miettiä, mikä menetelmä ja materiaali sopivat, ettei seinään jää rumia jälkiä. - Ratkaisujen löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä scagliolat ovat Suomessa harvinaisia, eikä niiden konservoinnista ole juuri kokemusta. Olemme etsineet ratkaisuja yhdessä työnantajani Liisa Helle-Wlodarczykin ja työryhmän kanssa, kertoo Helena. 

Konservointi, joka tarkoittaa siis vanhan säilyttämistä, tuntuukin olevan aikamoista salapoliisityötä. Restauroinnissa puolestaan tehdään paikkausta ja korjausta vanhoilla menetelmillä. Rekonstruoinnista taas olisi kyse, jos jouduttaisiin tekemään kokonaan uutta, joka jäljittelee vanhaa.

Marin tarkkaa työskentelyä 
helpottaa otsalamppu. 

Puukko, kirurgin veitsi ja hammaslääkärin työvälineitä on käytössä, kun Mari poistaa maalia juhlasalin parven koukeroisista puukaiteista. - Pidän tästä työstä todella paljon, sillä pikkutarkkaan tekemiseen  saa todella paneutua, hän kertoo. - Kun pääsee vauhtiin, aika lentää, hän vakuuttaa. Hänen mielestään Akatemiatalo on mielenkiintoinen ja upea työkohde, ja työmaalle on ollut kiva tulla joka päivä. Paitsi työelämän käytäntöjä Mari kertoo oppineensa itsestään vahvuuksia ja heikkouksia. -  Olen oppinut erilaisia koservointimenetelmiä, mutta pitäisi muistaa myös pitää enemmän taukoja, sillä työskentelyasennot ovat aika haastavia. Marin yleishavaintona on, että ennen on oltu luovia ja tehty erilaisia mukailumaalauksia, kun ei ole ollut esim. kiveä tai tiettyjä muita materiaaleja saatavilla. 

Paitsi opiskelijoiden mielestä myös alan ammattilaiselle Turun Akatemiatalo on harvinaista herkkua. - Kyllä historia tuo lisämerkitystä kohteeseen, sanoo Helena.  

- Lisäksi tämä rakennus on selvinnyt Turun palosta ja täällä on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Käsityötä on lattiasta kattoon, hän iloitsee.  

Helena Salo arvelee, että tulevina vuosina konservointi Senaatti-kiinteistön omistamassa Akatemiatalossa jatkuu, ja apukäsiä varmaan kaivataan edelleen. Tämä on TAOn restauroijille ilouutinen, ja halukkaita opiskelijoita koulutussopimusjaksolle on varmasti jonoksi asti.

Taitaja 2025 -finaalissa nähdään kaksi TAOn maalaria!

Helmikuussa käytyjen semifinaalien jälkeen kaksi TAO, Turun ammattiopistosäätiön maalaria selviytyi toukokuussa pidettävään Taitaja2025-finaaliin. Kira Palmulehto ja Jemina Törmänen ovat molemmat TAOn toisen vuoden opiskelijoita, ja heidät siis nähdään toukokuussa Turussa pidettävässä maalaus ja tapetointi -lajin loppukilpailussa. Valmentaja Mari Jokinen on syystä ylpeä opiskelijoistaan. - Semifinaali onnistui hienosti, ja opiskelijat edustivat oppilaitosta ammattimaisesti ja fiksusti, hän kiittelee. - Molemmat finalistit ovat tehneet hirmuisesti töitä menestyksensä eteen. 

Jokisen mukaan Kira ja Jemina pääsivät viime syksynä koulutussopimusjaksolle työmaalle, jossa tehtiin tasoitetöitä. Sen ansiosta näihin töihin tuli paljon rutiinia. Käytännönläheiseen ammattitaidon suomenmestaruuskilpailuun kuuluu tasoitetöitä, seinän maalausta, kalusteen tai rakennusosan maalausta, tapetointia, erikoismaalaustyö ja kirjallinen tehtävä. Työaikaa on kaksi ja puoli työpäivää ja kilpailutehtävä täytyy suorittaa annetuilla työvälineillä, ohjeilla ja materiaaleilla sekä ottaen huomioon työturvallisuus ja kestävä kehitys.  - Tässä on enää hurjan vähän aikaa finaaliin, toteaa valmentaja Jokinen. Lisäksi molemmat nuoret naiset ovat myös valmistumassa ammattiin tämän kevään aikana, joten myös ammattiosaamisen näytöt pitää saada kasaan sekä teoriaopinnot. 

17-vuotias Kira Palmulehto on kotoisin Liedosta, ja hän on valmistumassa kahdessa vuodessa maalariksi. -Suoritteet ovat ihan hyvin kasassa, hän kertoo. Tähtäimessä valmistumisen jälkeen ovat ammattikorkeakouluopinnot 

- Kiva oli tällä kerralla päästä ihan finaaliin asti, Kira toteaa. Hän osallistui nimittäin semifinaaleihin jo viime vuonna, mutta silloin finaalipaikka jäi haaveeksi, tosin harjoitusta maalarin työstäkin oli tuolloin vielä alle vuoden verran. Tällä kerralla finaalipaikka on totisinta totta, ja nuoren naisen tavoitteena on päästä mahdollisimman korkealle. - Rauhassa silti mennään, hän vakuuttelee. Omana vahvuutenaan Kira pitää tasoitetöitä, mutta aika tasaisesti kaikki työt sujuvat. Meneillään työsalilla oli haastattelun aikaan erikoismaalauksen harjoittelua.  

Juuri 18 vuotta täyttänyt Jemina Törmänen on toinen TAOn Taitaja-finalisti. Lahden suunnalta, Artjärveltä kotoisin oleva nuori nainen oli iloisesti yllättynyt pääsystään finaaliin. - Harjoittelu on edistynyt hitaasti, mutta varmasti, hän kertoo. Erikoismaalauksen näyttöä juuri parhaillaan tekevä Jemina ei halua asettaa finaaliin tavoitteita. - Ihan chillisti haluan mennä, sillä ei menestyminen ole minulle mikään koko elämän suuri tavoite. Joka tapauksessa siitä tulee kiva kokemus, hän täsmentää. Hän uskoo, että kilpailussa auttaa se, että on tukiverkostoa ja luokkakaveri mukana. - Valmentajallamme Marilla on kokemusta kilpailuista ja tietoa alasta. Lisäksi hän tsemppaava, mutta kertoo myös virheet ja miten ne korjataan. Kaiken kaikkiaan Mari varmistaa, että meillä on henkisesti hyvä olla, tiivistää Jemina. 

Toivotamme ahkeruutta harjoitteluun ja tsemppiä kevään isoon koitokseen molemmille kilpailijoille!

Avoimien ovien päivän tunnelmia Hämeenkadulta

Tammikuun loppupuolella vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä avoimien ovien päivää oppilaitoksen kaikissa toimipisteissä. Hämeenkadun kiinteistössä, Turun keskustan välittömässä läheisyydessä, kadulla oleva kyltti ja ulkotuli houkuttelivat ohikulkijoita tutustumaan restaurointilinjan opiskelutiloihin ja työsaleihin Koskisen-talossa. Talon alakerrassa restaurointilinjan opettaja Antero Lipastilla oli hetki aikaa kysymyksiin vastaamiselle ja yksityiskierrokselle. - Täällä käy avoimien ovien päivänä vanhempaa väkeä, joilla on oma lehmä ojassa. He kaipaavat neuvoa, miten jokin asia tehdään tai voitaisiinko auttaa jonkin asian entisöimisessä, Lipasti kertoi. - Mutta toki paikalla käy myös paljon opiskelijoiden perheenjäseniä katsomassa, minkälaisten töiden parissa oma lapsi tai kumppani työskentelee joka päivä.

Lipasti esitteli sokkeloisessa rakennuksessa ensin yläkerran kokoustilaa, jossa kolmannen vuoden opiskelija Mari oli maalaamassa katon koristekuvioita. Opettajan mukaan opiskelijoita tarvitsee välillä jopa hillitä vastaavissa töissä, sillä monet uppoutuvat työhönsä jopa liiallisella innostuksella. Alakerrassa Lipasti halusi ehdottomasti esitellä kulmahuonetta, johon jo valmistunut opiskelija Beata oli maalannut seinätapettia. -Tämä kyseinen kuvio löytyi himmeänä seinän pohjalta, ja sitä vahvistamalla saatiin malli koko seinän maalaamista varten, Lipasti kertoo. Opettajajohtoinen kierros päättyi äkillisesti, kun Lipastin ympärille oli taas kerääntynyt pitkä jono opiskelijoita työhön liittyvien kysymysten ja avuntarpeen kanssa.

Yläkerran ateljeeksi nimetyssä tilassa toisen vuoden opiskelijat harjoittelivat kipsilevymuottien valmistusta ja maalausta linjan toisen opettajan Heidi Engströmin opastuksessa. Luokan opiskelija Siiri työskenteli marmorointimaalauksen parissa. - Työ täällä on vähemmän hektistä kuin alakerrassa ovien ja ikkunankarmien kanssa, mutta työn pikkutarkan luonteen takia paljon hermoja raastavampaa, Siiri huokaisi maalaustyönsä lomasta. Opiskelijat myös vitsailivat yhteen ääneen rakennuksen sokkeloisesta luonteesta. Opiskelijoiden keskuudessa oli pohdittu opettajien merkitsemistä "airtageilla", jotta aina näkisi, missä päin kiinteistöä sekä Lipasti että Engström liikkuvat. -Ja sitten pitäisi olla iso näyttötaulu, jossa vilkkuvat pallot kokoajan näkyisivät, joku opiskelijoista päätti keskustelun pöydän äärestä kipsilevymuottiaan hypistellen. Engströmin mukaan restaurointilinjan työssä parasta on se, että opettajanakin pääsee kokeilemaan uusia asioita. - Juuri eräs vanhempi herra toi meille lasikuitumuotin, mutta kipsivalu ei sopinut siihen. Nyt olen kokeillut paperimassaa eri resepteillä." Hämeenkadun Koskisen-talolla vieraillessa kävi selväksi, että vaikka restaurointialalla työskennelläänkin vanhan säilyttämisen kanssa, on kyse jatkuvasti myös uuden luomisesta. Tämä näytti olevan sekä opettajille että opiskelijoille erityisen tärkeää ja koko linjaa yhdistävä sydämenasia. Joni Posti

TAOn maalari Beata ensimmäisellä ammattitaitomaajoukkueen leirillä

TAOn maalari, Beata Lempiäinen, valittiin alkusyksystä pidetystä karsinnasta Suomen edustajaksi maalaus ja tapetointi -lajin EuroSkills-kilpailuun. Se pidetään Tanskassa syyskuussa. Suomen ammattitaitojoukkueelle, johon kuuluu nuoria kilpailijoita eri lajeista, järjestettiin leiri 11. - 12.2. Helsingissä. Sinne suuntasi siis myös TAOn Beata. Kilpailijoita perehdytettiin leirillä siihen, miten maajoukkueen jäsenenä kuuluu toimia. Paikalla olleista maajoukkueen jäsenistä osa oli myös aiemmin ollut kilpailemassa, kuten Beatakin Islannissa pohjoismaisessa maalarikisassa, joten leirillä oli mahdollisuus myös kuulla hieman muiden kilpailukokemuksista. Leiriohjelmaan kuului myös useita tutustumistehtäviä. - Esimerkiksi olimme pareittain metsässä ja kysyimme toisiltamme kysymyksiä, ja lopuksi esittelimme sitten parimme muille, kertoo Beata. Iltapalalla sai puolestaan porukalla pelata lautapelejä, biljardia tai dartsia. - Itse pelasin biljardia koko illan milloin kenenkin kanssa ja tuli tutustuttua useisiin eri ihmisiin, Beata iloitsee. - Opin myös oikeasti pelaaman biljardia sääntöjen mukaan, tai no ainakin heidän sääntöjensä mukaan, hän hymähtää.

Aiemmin, ennen leiriä, maajoukkue on tavannut videopalaverissa. - Se oli viime kuussa, mutta ihan kaikki eivät olleet silloin koolla. Nyt leirillä kaikki olivat paikalla, yhteensä 18 kilpailijaa. - Kaikki ovat ihan mukavan oloisia, luulen että selviän. Nuorimmat ovat 18-vuotiaita ja vanhin 25 vuotta. Beata itse on nyt 21-vuotias. - Muitakin -03 syntyneitä, eli oman ikäisiä, oli aika paljon, ja kaikki tuntuivat olevan ihan avoimin mielin, kertoo Beata. Toisena leiripäivänä jatkettiin tutustumista sekä otettiin ryhmä- ja yksittäiskuvia. Beatasta ja kolmesta muusta kilpailijasta otettiin kuvia myös Skills-lehden kanteen. Beata on porukan suhteen hyvillä mielin. - Ei haittaa, että nähdään kuukauden päästä uudelleen Tampereella. Katja Jaatinen (kuvassa vasemmalla) on EuroSkillsin ekspertti, joka lähtee Beatan mukaan kisamatkalle. Kisatehtävistä ja harjoitteluista Beata siis sopii yhdessä Katjan kanssa. Terhi Runsala, TAOn opettaja, toimii puolestaan Beatan valmentajana Turussa. Muutkin TAOn opettajat toki saavat antaa neuvoja. Marja Viitaniemi on paitsi TAOn opettaja ja Beatan yksi mentoreista, kantaa myös lajipäällikön manttelia.

Kilpailuharjoitukset ovat Beatan mukaan menneet suunnitelmien mukaan. Tuttuja harjoitteita ovat tapetointi ja oven maalaus. Vastikään valmiiksi tullut muraalityö (kuvassa) on nuorelle maalarille sen sijaan vähän uudempi juttu. Tsemppiä Baetalle harjoitteluun ja leireille! Ystävänpäivän kynnyksellä 13.2. saatiin TAOssa myös iloisia uutisia: kaksi TAOn maalaria nähdään Taitaja2025-finaalissa. Onnea Kira Palmulehto ja Jemina Törmänen sekä huoltaja Mari Jokinen!

Syyslomagallup

Gallupissa haastateltiin kolmea opiskelijaa ja kahta henkilökunnan jäsentä kysymällä heiltä kolme kysymystä syyslomasta.

Ensimmäinen haastateltava oli maalarilinjalla oleva Milma.

Mitä teet syyslomalla?

“Menen moikkaamaan ukkia Itä-Suomeen ja oleskelen kavereiden kanssa.”

Millainen fiilis sinulle tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääse syyslomalle?

“Ahdistus.”

Miten syyslomaa voisi viettää?

“Syöden hyvää ruokaa sekä viettää perheen ja läheisten kanssa aikaa ja ottaa lepiä.”

Toisena oli haastateltavana maalarilinjalta Silja.

Mitä teet syyslomalla?

“Hengaan kavereiden kaa, käyn iskän luona Kankaanpäässä ja nukun läskit päikkärit joka päivä.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääse syyslomalle?

“Tosi surullinen ja miettisin miksen päässyt ja ottaisin omatoimisen loman”

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“Viettää aikaa läheisten kaa ja lähtee reissuu johonki lämpimää.”

Kolmanneksi haastattelin opiskelija ohjaajaa Iiroa.

Mitä teet syyslomalla?

“Keskityn omiin opintoihin ja lepään.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääse syyslomalle?

“kyl varmaan olisin katkera.”

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“ Mennä vaikkapa syyskävelylle.”

Neljänneksi haastattelin opettajaa Eva-Mariaa.

Mitä teet syyslomalla?

“Lähden Madeiralle lomamatkalle mieheni kanssa.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääsisi syyslomalle?

“Kyllä se ketuttaisi.”

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“Voisi vaikka lähteä patikoimaan ja syödä hyvää ruokaa.”

Viimeiseksi haastattelin pintakäsittelijäopiskelijaa Iiristä.

Mitä teet syyslomalla?

“Oon kavereitten kaa ulkoo ja leikitää kuraleikkejä.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääsisi syyslomalle?

“Oisin very sad."

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“Opiskella.”

Jutun kirjoittaja: Sofia Etupaltta, 2. vuoden lattianpäällystäjäopiskelija