Restauroijaopiskelijat mukana Turun Akatemiatalon loistoa palauttamassa

Turun Tuomiokirkon naapurissa sijaitseva loistelias Turun Akatemiatalo on mitä hienoin ja arvokkain  oppimisympäristö. Sinne pääsi osa TAO, Turun Ammattiopistosäätiön restaurointialan opiskelijoista työskentelemään ammattitaitoisten konservaattorien ohjaukseen tämän vuoden alussa. Noin viiden viikon mittainen koulutussopimusjakso yli 200 vuotta vanhassa arvorakennuksessa on ollut ikimuistoinen Siiri Niskalalle, Joonatan Mäkelälle ja Mari Hirvoselle. Työpaikkaohjaaja Helena Salo Konservointi Helteestä on ollut iloinen opiskelijoiden ahkeruudesta, kiinnostuneisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.  

Vasemmalta lukien Joonatan, Helena ja
Siiri. Taustalla 

Olemme olleet innoissamme tästä paikasta, kertoo Siiri. - Vähän aluksi jännitti, miten osaa työskennellä täällä, ettei tee mitään tuhoja, mutta onneksi olemme saaneet hyvät ja simppelit ohjeet, hän jatkaa. - On ihan kiva vastailla ja opettaa, kertoo puolestaan konservaattori Helena.  - Asiat on selitetty ja näytetty hyvin. Sen jälkeen vain pyrkii toistamaan perässä ja kehittämään sitä omaa tekemistä, toteaa Siiri. Opiskelijoiden mukaan työn mahdolliset kompastuskivet ovat ilmenneet aivan alussa, mutta muuten työvaiheet ovat aika tavalla saman toistoa. Kaikilla on ollut vähän omat itsenäiset työt, joihin on saanut keskittyä.

Siiri on työskennellyt juhlasalin parvella rosettien ja puisen kasettikaton parissa. - Kukaan ei tiedä, mitä siellä maalin alla on ollut, joten on kiinnostavaa löytää uusia maalikerroksia ja sävyjä. Se myös innostaa jatkamaan työtä, joka on välillä vähän raskasta, kertoo Siiri. Mitä jännittävää sitten on löytynyt? Siirin mukaan maalikerrosten alla on ollut vihertävää ja sinisenharmaata maalia. Katosta löytyi myös iso rautainen kiinnike, joka liittyy ilmeisesti kattorakenteisiin. Katossa on sekä vanhoja että uusia kipsirosetteja, jotka on tehty eri tekniikoilla. - Rosetista tehty kopio ei esimerkiksi ole niin kaunis kuin alkuperäinen, tietää Siiri. - Historian näkeminen ja sen esille saaminen on ollut kivaa. 

- Vanhat, merkittävät kohteet ovat juurikin se unelma, eli niihin haluaisinkin päästä työskentelemään, kertoo puolestaan Joonatan. Jos on konservoinnista kiinnostunut, jatko-opintoja voi suorittaa  ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Koulutussopimuksen aikana Joonatan on päässyt puhdistamaan  juhlasalin seinää balsamitärpätillä. Seinä myös märkähiottiin hyvin hienolla teräsvillalla läpikotaisin, koska pohjalla oli paljon vanhoja epätasaisuuksia, jotka eivät lähteneet pyyhkimällä. Lopuksi seinä piti vahata, ja tässä työvaiheessa myös Siiri tuli auttamaan Joonatania. 

Siiri keskittyy scagliolaseinän vahaukseen. 

Kyseessä ei olekaan mikä tahansa seinä, vaan Turun Akatemiatalon juhlasalin seinä on kipsistä ja eläinliimasta tehty marmorijäljitelmä eli scagliola. - Se on alkuperäinen, eli peräisin vuodelta 1816, kertoo Helena Salo. Seinää on siis puhdistettu, siitä on poistettu vanhaa vahaa ja irtonaisia osia on kiinnitetty.  - Seinässä on niin sanottuja kopoja, eli alustastaan irronnutta pintaa, jota sitten kiinnitetään injektoimalla, Helena selittää. Tämä tapahtuu niin, että ensin on tehtävä reikä, jonka kautta sitten ruiskutetaan seinään liimaa neulan ja ruiskun avulla. On pitänyt tarkkaan miettiä, mikä menetelmä ja materiaali sopivat, ettei seinään jää rumia jälkiä. - Ratkaisujen löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä scagliolat ovat Suomessa harvinaisia, eikä niiden konservoinnista ole juuri kokemusta. Olemme etsineet ratkaisuja yhdessä työnantajani Liisa Helle-Wlodarczykin ja työryhmän kanssa, kertoo Helena. 

Konservointi, joka tarkoittaa siis vanhan säilyttämistä, tuntuukin olevan aikamoista salapoliisityötä. Restauroinnissa puolestaan tehdään paikkausta ja korjausta vanhoilla menetelmillä. Rekonstruoinnista taas olisi kyse, jos jouduttaisiin tekemään kokonaan uutta, joka jäljittelee vanhaa.

Marin tarkkaa työskentelyä 
helpottaa otsalamppu. 

Puukko, kirurgin veitsi ja hammaslääkärin työvälineitä on käytössä, kun Mari poistaa maalia juhlasalin parven koukeroisista puukaiteista. - Pidän tästä työstä todella paljon, sillä pikkutarkkaan tekemiseen  saa todella paneutua, hän kertoo. - Kun pääsee vauhtiin, aika lentää, hän vakuuttaa. Hänen mielestään Akatemiatalo on mielenkiintoinen ja upea työkohde, ja työmaalle on ollut kiva tulla joka päivä. Paitsi työelämän käytäntöjä Mari kertoo oppineensa itsestään vahvuuksia ja heikkouksia. -  Olen oppinut erilaisia koservointimenetelmiä, mutta pitäisi muistaa myös pitää enemmän taukoja, sillä työskentelyasennot ovat aika haastavia. Marin yleishavaintona on, että ennen on oltu luovia ja tehty erilaisia mukailumaalauksia, kun ei ole ollut esim. kiveä tai tiettyjä muita materiaaleja saatavilla. 

Paitsi opiskelijoiden mielestä myös alan ammattilaiselle Turun Akatemiatalo on harvinaista herkkua. - Kyllä historia tuo lisämerkitystä kohteeseen, sanoo Helena.  

- Lisäksi tämä rakennus on selvinnyt Turun palosta ja täällä on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Käsityötä on lattiasta kattoon, hän iloitsee.  

Helena Salo arvelee, että tulevina vuosina konservointi Senaatti-kiinteistön omistamassa Akatemiatalossa jatkuu, ja apukäsiä varmaan kaivataan edelleen. Tämä on TAOn restauroijille ilouutinen, ja halukkaita opiskelijoita koulutussopimusjaksolle on varmasti jonoksi asti.