Avoimien ovien päivän tunnelmia Hämeenkadulta

Tammikuun loppupuolella vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä avoimien ovien päivää oppilaitoksen kaikissa toimipisteissä. Hämeenkadun kiinteistössä, Turun keskustan välittömässä läheisyydessä, kadulla oleva kyltti ja ulkotuli houkuttelivat ohikulkijoita tutustumaan restaurointilinjan opiskelutiloihin ja työsaleihin Koskisen-talossa. Talon alakerrassa restaurointilinjan opettaja Antero Lipastilla oli hetki aikaa kysymyksiin vastaamiselle ja yksityiskierrokselle. - Täällä käy avoimien ovien päivänä vanhempaa väkeä, joilla on oma lehmä ojassa. He kaipaavat neuvoa, miten jokin asia tehdään tai voitaisiinko auttaa jonkin asian entisöimisessä, Lipasti kertoi. - Mutta toki paikalla käy myös paljon opiskelijoiden perheenjäseniä katsomassa, minkälaisten töiden parissa oma lapsi tai kumppani työskentelee joka päivä.

Lipasti esitteli sokkeloisessa rakennuksessa ensin yläkerran kokoustilaa, jossa kolmannen vuoden opiskelija Mari oli maalaamassa katon koristekuvioita. Opettajan mukaan opiskelijoita tarvitsee välillä jopa hillitä vastaavissa töissä, sillä monet uppoutuvat työhönsä jopa liiallisella innostuksella. Alakerrassa Lipasti halusi ehdottomasti esitellä kulmahuonetta, johon jo valmistunut opiskelija Beata oli maalannut seinätapettia. -Tämä kyseinen kuvio löytyi himmeänä seinän pohjalta, ja sitä vahvistamalla saatiin malli koko seinän maalaamista varten, Lipasti kertoo. Opettajajohtoinen kierros päättyi äkillisesti, kun Lipastin ympärille oli taas kerääntynyt pitkä jono opiskelijoita työhön liittyvien kysymysten ja avuntarpeen kanssa.

Yläkerran ateljeeksi nimetyssä tilassa toisen vuoden opiskelijat harjoittelivat kipsilevymuottien valmistusta ja maalausta linjan toisen opettajan Heidi Engströmin opastuksessa. Luokan opiskelija Siiri työskenteli marmorointimaalauksen parissa. - Työ täällä on vähemmän hektistä kuin alakerrassa ovien ja ikkunankarmien kanssa, mutta työn pikkutarkan luonteen takia paljon hermoja raastavampaa, Siiri huokaisi maalaustyönsä lomasta. Opiskelijat myös vitsailivat yhteen ääneen rakennuksen sokkeloisesta luonteesta. Opiskelijoiden keskuudessa oli pohdittu opettajien merkitsemistä "airtageilla", jotta aina näkisi, missä päin kiinteistöä sekä Lipasti että Engström liikkuvat. -Ja sitten pitäisi olla iso näyttötaulu, jossa vilkkuvat pallot kokoajan näkyisivät, joku opiskelijoista päätti keskustelun pöydän äärestä kipsilevymuottiaan hypistellen. Engströmin mukaan restaurointilinjan työssä parasta on se, että opettajanakin pääsee kokeilemaan uusia asioita. - Juuri eräs vanhempi herra toi meille lasikuitumuotin, mutta kipsivalu ei sopinut siihen. Nyt olen kokeillut paperimassaa eri resepteillä." Hämeenkadun Koskisen-talolla vieraillessa kävi selväksi, että vaikka restaurointialalla työskennelläänkin vanhan säilyttämisen kanssa, on kyse jatkuvasti myös uuden luomisesta. Tämä näytti olevan sekä opettajille että opiskelijoille erityisen tärkeää ja koko linjaa yhdistävä sydämenasia. Joni Posti

Koskisen-talon harjakaisia juhlittiin kakun ja kiitosten kera

Lokakuun päätteeksi oli TAOssa aihetta juhlaan! Nimittäin Hämeenkadulla sijaitsevan Koskisen-talon  julkisivuremontti puutalossa saatiin maaliin, ja tekijöille pidettiin ansaitut "harjakaiset".
Rehtori Pirjo Ylönen hehkutti puheessaan sitä, että opiskelijat pääsivät näin osaksi vuosisatojen ketjua. Samuel Koskinen, koulun perustaja, korjautti taloa jo omana aikanaan 1800-luvun lopussa, ja nyt oli TAOn opiskelijoiden vuoro antaa panoksensa tähän jatkumoon! 

Ylösen mukaan harjakaisissa on aikoinaan ollut tapana tarjoilla hernekeittoa pilsnerin ja haitarimusiikin kera. TAOn tilaisuudessa, jossa alaikäisiäkin opiskelijoita oli mukana, hernekeiton tilalla oli nyt kakkukahvit ja pilsnerin sijaan mehutarjoilu.

Opiskelijat totesivat paikan päällä, että oli hienoa nähdä rakennuksen julkisivu nyt, kun telineet ja huput olivat poissa. Yhdessä saatiin aikaiseksi hieno lopputulos! Restauroinnin opettaja Heidi Engström oli myös tyytyväinen aikaansaannokseen, vaikka huomauttikin, että talon sisäpihan puoleisessa päädyssä on vielä rakennustyöt hieman kesken. Kadulle päin talo näyttää tosin jo upealta!

Iso kiitos työpanoksesta kaikille projektissa mukana olleille opiskelijoille sekä heidän opettajilleen! 

Restauroijat ja maalarit ehostavat Koskisen-talon julkisivua

Hämeenkatu 24:ssa sijaitseva Koskisen-talo on
rakennettu Turun palon jälkeen 1820-luvun lopussa. 

Hämeenkatu 24:ssa sijaitseva Koskisen-talon puutalo saa tänä syksynä uudistetun julkisivun, kun TAOn restauroijat ja maalarit ovat yhdistäneet voimansa. - Restaurointialan opiskelijoiden opetustilana toimiva kiinteistö on oivallinen opiskelijatyökohde sen vuoksi, että opettaja on aina paikalla, kertoo restaurointialan opettaja Heidi Engström. 

Katuosuus piti vuokrata kaupungilta siksi ajaksi,
kun telineet ja sääsuoja hallitsevat katukuvaa.

Sijainti Turun keskustassa on varmasti myös opiskelijoiden mieleen. Katuosuus, johon pystytettiin telineet ja asennettiin sääsuoja, piti kuitenkin vuokrata Turun kaupungilta. Massiivisten telineiden asennuksesta huolehti telinealan yritys. 

Lahonneiden 

korjausta.

puuosien 

Opettaja Antero Lipasti on opastanut
 lahovaurioiden korjauksessa. 

Syyskuun puolivälin paikkeilla restaurointialan opiskelijat Johannes Himanen ja Lauri Mikkola ahkeroivat lahovauriokorjausten parissa. - Syöksytorven läheisyydessä rakennuksen julkisivun puuosat olivat pahoin kärsineet, mutta sorkkaraudalla lahonneiden osien poisto onnistui vaivatta, he kertovat. Ja talokin pysyy tukevasti paikoillaan, kun mitään kantavia rakenteita ei tarvinnut poistaa. - Tarkkaan pitää mitata, että korvaavat puuosat saadaan sopivan kokoisiksi, tähdentävät miehet. Helga Mikkola ja Hetta Mäkilä ovat puolestaan talon toisessa päässä korjaamassa ikkunapuitteita. - Työ on aikamoista palapelin tekoa, he tuumivat. 

Lauri Mikkola ja Johannes Himanen
lahovauriokorjauksien parissa.

Helga Mikkola ja Hetta Mäkilä ikkunanpuitteita korjaamassa.

 

Heidi Engström neuvoo maalariopiskelija
Anzeelika Kurrusta kittauksessa. 

Julkisivun pintakäsittelyn korjaukseen osallistuvat restaurointialan opiskelijoiden lisäksiTAOn maalarit. - Suurin työ on jo tehty, sillä pinnat on pääosin jo pesty, skrapattu, hiottu ja fläkätty eli paikkamaalattu, iloitsee Heidi Engström. Seuraavaksi olisi tarkoitus päästä maalaamaan pintaväriä. - Tämän urakan olisi tarkoitus olla valmis syyslomaan mennessä. Katutaso tosin vaatii tarkempaa työtä, joten siihen saatetaan tarvita enemmänkin aikaa. 

TAOn kakkosluokkalaiset Melina Mäkinen ja Anzeelika Kurrusk sekä kolmosluokkalainen Nea Rosenberg ovat telineillä kittaushommissa, ja työ tuntuu sujuvan leppoisissa merkeissä ja hyvässä hengessä. Nean mielestä työmaalla on ylipäänsä kivan rentoa. Anzeelika puolestaan kertoo pitävänsä kaikista työvaiheista ja tuntee olevansa oikealla alalla. - Rankinta oli skrapaaminen eli maalin kaapiminen ja paikkamaalaus mukavinta, paljastaa taas Melina. Hän ja Anzeelika olivat viime kesänä restaurointialan kesätöissä, mistä molemmat nuoret naiset pitivät kovasti. 

Maalarit kittiä levittämässä. 

Opettaja Marja Viitaniemi opastaa Aku Harroa
maalin kaavinnassa.

Ykkösluokan maalarit ovat skrapaamassa ja hiomassa vanhaa maalipintaa katutasossa. Marja Viitaniemi kehuu, että opiskelijat ovat ahkeria ja kysyvät tarvittaessa neuvoa. - Tässä vaiheessa opintoja opiskelijan on vaikea vielä tietää, minkä verran vanhaa maalia kuuluu poistaa, ettei vahingoiteta puupintaa, toteaa Viitaniemi. Työvälineinä käytetään kaavinta ja puukkoa sekä oikein karkeaa hiekkapaperia. Opiskelijat katsovatkin tarkasti opettajan näyttäessä, miten maalin poistetaan.

Aku Harro ja muut opiskelijat
työskentelevät ahkerasti
arvorakennuksen korjaustyömaalla. 

Yksi opettajan mallia seuraavista on Aku Harro, jolla ei ole aiempaa kokemusta arvorakennuksen julkisivun korjausmaalauksesta. Miltä työskentely tällaisessa hienossa kohteessa sitten vasta-alkajasta tuntuu? - Kaipa meihin luotetaan, vastaa  tämä nuori mies. 

Ja näinhän se opetus parhaimmillaan ammattikoulussa toteutetaankin: Aidossa työkohteessa mallia näyttäen ja vastuuta antaen. Työ tekijäänsä opettaa!

Maalaus- ja restaurointialan opiskelijoiden lisäksi työsarkaa Koskisen-talon remontissa on riittänyt hieman myös TAOn rakennuspeltisepille. 

- Kahden syöksytorven yläpään mutkasarjat piti vaihtaa, ja se oli meidän linjan homma, kertoo opettaja Markus Fincke. 

Räystäitä ei lähdetty vaihtamaan, 

vaan ne saivat tällä erää uuden maalipinnan. 

Työmaan harjakaisia juhlitaan syysloman jälkeen. 

Lisää kuvia ja tunnelmia on siis vielä tulossa...