Restauroijaopiskelijat mukana Turun Akatemiatalon loistoa palauttamassa

Turun Tuomiokirkon naapurissa sijaitseva loistelias Turun Akatemiatalo on mitä hienoin ja arvokkain  oppimisympäristö. Sinne pääsi osa TAO, Turun Ammattiopistosäätiön restaurointialan opiskelijoista työskentelemään ammattitaitoisten konservaattorien ohjaukseen tämän vuoden alussa. Noin viiden viikon mittainen koulutussopimusjakso yli 200 vuotta vanhassa arvorakennuksessa on ollut ikimuistoinen Siiri Niskalalle, Joonatan Mäkelälle ja Mari Hirvoselle. Työpaikkaohjaaja Helena Salo Konservointi Helteestä on ollut iloinen opiskelijoiden ahkeruudesta, kiinnostuneisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.  

Vasemmalta lukien Joonatan, Helena ja
Siiri. Taustalla 

Olemme olleet innoissamme tästä paikasta, kertoo Siiri. - Vähän aluksi jännitti, miten osaa työskennellä täällä, ettei tee mitään tuhoja, mutta onneksi olemme saaneet hyvät ja simppelit ohjeet, hän jatkaa. - On ihan kiva vastailla ja opettaa, kertoo puolestaan konservaattori Helena.  - Asiat on selitetty ja näytetty hyvin. Sen jälkeen vain pyrkii toistamaan perässä ja kehittämään sitä omaa tekemistä, toteaa Siiri. Opiskelijoiden mukaan työn mahdolliset kompastuskivet ovat ilmenneet aivan alussa, mutta muuten työvaiheet ovat aika tavalla saman toistoa. Kaikilla on ollut vähän omat itsenäiset työt, joihin on saanut keskittyä.

Siiri on työskennellyt juhlasalin parvella rosettien ja puisen kasettikaton parissa. - Kukaan ei tiedä, mitä siellä maalin alla on ollut, joten on kiinnostavaa löytää uusia maalikerroksia ja sävyjä. Se myös innostaa jatkamaan työtä, joka on välillä vähän raskasta, kertoo Siiri. Mitä jännittävää sitten on löytynyt? Siirin mukaan maalikerrosten alla on ollut vihertävää ja sinisenharmaata maalia. Katosta löytyi myös iso rautainen kiinnike, joka liittyy ilmeisesti kattorakenteisiin. Katossa on sekä vanhoja että uusia kipsirosetteja, jotka on tehty eri tekniikoilla. - Rosetista tehty kopio ei esimerkiksi ole niin kaunis kuin alkuperäinen, tietää Siiri. - Historian näkeminen ja sen esille saaminen on ollut kivaa. 

- Vanhat, merkittävät kohteet ovat juurikin se unelma, eli niihin haluaisinkin päästä työskentelemään, kertoo puolestaan Joonatan. Jos on konservoinnista kiinnostunut, jatko-opintoja voi suorittaa  ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Koulutussopimuksen aikana Joonatan on päässyt puhdistamaan  juhlasalin seinää balsamitärpätillä. Seinä myös märkähiottiin hyvin hienolla teräsvillalla läpikotaisin, koska pohjalla oli paljon vanhoja epätasaisuuksia, jotka eivät lähteneet pyyhkimällä. Lopuksi seinä piti vahata, ja tässä työvaiheessa myös Siiri tuli auttamaan Joonatania. 

Siiri keskittyy scagliolaseinän vahaukseen. 

Kyseessä ei olekaan mikä tahansa seinä, vaan Turun Akatemiatalon juhlasalin seinä on kipsistä ja eläinliimasta tehty marmorijäljitelmä eli scagliola. - Se on alkuperäinen, eli peräisin vuodelta 1816, kertoo Helena Salo. Seinää on siis puhdistettu, siitä on poistettu vanhaa vahaa ja irtonaisia osia on kiinnitetty.  - Seinässä on niin sanottuja kopoja, eli alustastaan irronnutta pintaa, jota sitten kiinnitetään injektoimalla, Helena selittää. Tämä tapahtuu niin, että ensin on tehtävä reikä, jonka kautta sitten ruiskutetaan seinään liimaa neulan ja ruiskun avulla. On pitänyt tarkkaan miettiä, mikä menetelmä ja materiaali sopivat, ettei seinään jää rumia jälkiä. - Ratkaisujen löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä scagliolat ovat Suomessa harvinaisia, eikä niiden konservoinnista ole juuri kokemusta. Olemme etsineet ratkaisuja yhdessä työnantajani Liisa Helle-Wlodarczykin ja työryhmän kanssa, kertoo Helena. 

Konservointi, joka tarkoittaa siis vanhan säilyttämistä, tuntuukin olevan aikamoista salapoliisityötä. Restauroinnissa puolestaan tehdään paikkausta ja korjausta vanhoilla menetelmillä. Rekonstruoinnista taas olisi kyse, jos jouduttaisiin tekemään kokonaan uutta, joka jäljittelee vanhaa.

Marin tarkkaa työskentelyä 
helpottaa otsalamppu. 

Puukko, kirurgin veitsi ja hammaslääkärin työvälineitä on käytössä, kun Mari poistaa maalia juhlasalin parven koukeroisista puukaiteista. - Pidän tästä työstä todella paljon, sillä pikkutarkkaan tekemiseen  saa todella paneutua, hän kertoo. - Kun pääsee vauhtiin, aika lentää, hän vakuuttaa. Hänen mielestään Akatemiatalo on mielenkiintoinen ja upea työkohde, ja työmaalle on ollut kiva tulla joka päivä. Paitsi työelämän käytäntöjä Mari kertoo oppineensa itsestään vahvuuksia ja heikkouksia. -  Olen oppinut erilaisia koservointimenetelmiä, mutta pitäisi muistaa myös pitää enemmän taukoja, sillä työskentelyasennot ovat aika haastavia. Marin yleishavaintona on, että ennen on oltu luovia ja tehty erilaisia mukailumaalauksia, kun ei ole ollut esim. kiveä tai tiettyjä muita materiaaleja saatavilla. 

Paitsi opiskelijoiden mielestä myös alan ammattilaiselle Turun Akatemiatalo on harvinaista herkkua. - Kyllä historia tuo lisämerkitystä kohteeseen, sanoo Helena.  

- Lisäksi tämä rakennus on selvinnyt Turun palosta ja täällä on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Käsityötä on lattiasta kattoon, hän iloitsee.  

Helena Salo arvelee, että tulevina vuosina konservointi Senaatti-kiinteistön omistamassa Akatemiatalossa jatkuu, ja apukäsiä varmaan kaivataan edelleen. Tämä on TAOn restauroijille ilouutinen, ja halukkaita opiskelijoita koulutussopimusjaksolle on varmasti jonoksi asti.

Avoimien ovien päivän tunnelmia Hämeenkadulta

Tammikuun loppupuolella vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä avoimien ovien päivää oppilaitoksen kaikissa toimipisteissä. Hämeenkadun kiinteistössä, Turun keskustan välittömässä läheisyydessä, kadulla oleva kyltti ja ulkotuli houkuttelivat ohikulkijoita tutustumaan restaurointilinjan opiskelutiloihin ja työsaleihin Koskisen-talossa. Talon alakerrassa restaurointilinjan opettaja Antero Lipastilla oli hetki aikaa kysymyksiin vastaamiselle ja yksityiskierrokselle. - Täällä käy avoimien ovien päivänä vanhempaa väkeä, joilla on oma lehmä ojassa. He kaipaavat neuvoa, miten jokin asia tehdään tai voitaisiinko auttaa jonkin asian entisöimisessä, Lipasti kertoi. - Mutta toki paikalla käy myös paljon opiskelijoiden perheenjäseniä katsomassa, minkälaisten töiden parissa oma lapsi tai kumppani työskentelee joka päivä.

Lipasti esitteli sokkeloisessa rakennuksessa ensin yläkerran kokoustilaa, jossa kolmannen vuoden opiskelija Mari oli maalaamassa katon koristekuvioita. Opettajan mukaan opiskelijoita tarvitsee välillä jopa hillitä vastaavissa töissä, sillä monet uppoutuvat työhönsä jopa liiallisella innostuksella. Alakerrassa Lipasti halusi ehdottomasti esitellä kulmahuonetta, johon jo valmistunut opiskelija Beata oli maalannut seinätapettia. -Tämä kyseinen kuvio löytyi himmeänä seinän pohjalta, ja sitä vahvistamalla saatiin malli koko seinän maalaamista varten, Lipasti kertoo. Opettajajohtoinen kierros päättyi äkillisesti, kun Lipastin ympärille oli taas kerääntynyt pitkä jono opiskelijoita työhön liittyvien kysymysten ja avuntarpeen kanssa.

Yläkerran ateljeeksi nimetyssä tilassa toisen vuoden opiskelijat harjoittelivat kipsilevymuottien valmistusta ja maalausta linjan toisen opettajan Heidi Engströmin opastuksessa. Luokan opiskelija Siiri työskenteli marmorointimaalauksen parissa. - Työ täällä on vähemmän hektistä kuin alakerrassa ovien ja ikkunankarmien kanssa, mutta työn pikkutarkan luonteen takia paljon hermoja raastavampaa, Siiri huokaisi maalaustyönsä lomasta. Opiskelijat myös vitsailivat yhteen ääneen rakennuksen sokkeloisesta luonteesta. Opiskelijoiden keskuudessa oli pohdittu opettajien merkitsemistä "airtageilla", jotta aina näkisi, missä päin kiinteistöä sekä Lipasti että Engström liikkuvat. -Ja sitten pitäisi olla iso näyttötaulu, jossa vilkkuvat pallot kokoajan näkyisivät, joku opiskelijoista päätti keskustelun pöydän äärestä kipsilevymuottiaan hypistellen. Engströmin mukaan restaurointilinjan työssä parasta on se, että opettajanakin pääsee kokeilemaan uusia asioita. - Juuri eräs vanhempi herra toi meille lasikuitumuotin, mutta kipsivalu ei sopinut siihen. Nyt olen kokeillut paperimassaa eri resepteillä." Hämeenkadun Koskisen-talolla vieraillessa kävi selväksi, että vaikka restaurointialalla työskennelläänkin vanhan säilyttämisen kanssa, on kyse jatkuvasti myös uuden luomisesta. Tämä näytti olevan sekä opettajille että opiskelijoille erityisen tärkeää ja koko linjaa yhdistävä sydämenasia. Joni Posti

Koskisen-talon harjakaisia juhlittiin kakun ja kiitosten kera

Lokakuun päätteeksi oli TAOssa aihetta juhlaan! Nimittäin Hämeenkadulla sijaitsevan Koskisen-talon  julkisivuremontti puutalossa saatiin maaliin, ja tekijöille pidettiin ansaitut "harjakaiset".
Rehtori Pirjo Ylönen hehkutti puheessaan sitä, että opiskelijat pääsivät näin osaksi vuosisatojen ketjua. Samuel Koskinen, koulun perustaja, korjautti taloa jo omana aikanaan 1800-luvun lopussa, ja nyt oli TAOn opiskelijoiden vuoro antaa panoksensa tähän jatkumoon! 

Ylösen mukaan harjakaisissa on aikoinaan ollut tapana tarjoilla hernekeittoa pilsnerin ja haitarimusiikin kera. TAOn tilaisuudessa, jossa alaikäisiäkin opiskelijoita oli mukana, hernekeiton tilalla oli nyt kakkukahvit ja pilsnerin sijaan mehutarjoilu.

Opiskelijat totesivat paikan päällä, että oli hienoa nähdä rakennuksen julkisivu nyt, kun telineet ja huput olivat poissa. Yhdessä saatiin aikaiseksi hieno lopputulos! Restauroinnin opettaja Heidi Engström oli myös tyytyväinen aikaansaannokseen, vaikka huomauttikin, että talon sisäpihan puoleisessa päädyssä on vielä rakennustyöt hieman kesken. Kadulle päin talo näyttää tosin jo upealta!

Iso kiitos työpanoksesta kaikille projektissa mukana olleille opiskelijoille sekä heidän opettajilleen! 

Restauroijat ja maalarit ehostavat Koskisen-talon julkisivua

Hämeenkatu 24:ssa sijaitseva Koskisen-talo on
rakennettu Turun palon jälkeen 1820-luvun lopussa. 

Hämeenkatu 24:ssa sijaitseva Koskisen-talon puutalo saa tänä syksynä uudistetun julkisivun, kun TAOn restauroijat ja maalarit ovat yhdistäneet voimansa. - Restaurointialan opiskelijoiden opetustilana toimiva kiinteistö on oivallinen opiskelijatyökohde sen vuoksi, että opettaja on aina paikalla, kertoo restaurointialan opettaja Heidi Engström. 

Katuosuus piti vuokrata kaupungilta siksi ajaksi,
kun telineet ja sääsuoja hallitsevat katukuvaa.

Sijainti Turun keskustassa on varmasti myös opiskelijoiden mieleen. Katuosuus, johon pystytettiin telineet ja asennettiin sääsuoja, piti kuitenkin vuokrata Turun kaupungilta. Massiivisten telineiden asennuksesta huolehti telinealan yritys. 

Lahonneiden 

korjausta.

puuosien 

Opettaja Antero Lipasti on opastanut
 lahovaurioiden korjauksessa. 

Syyskuun puolivälin paikkeilla restaurointialan opiskelijat Johannes Himanen ja Lauri Mikkola ahkeroivat lahovauriokorjausten parissa. - Syöksytorven läheisyydessä rakennuksen julkisivun puuosat olivat pahoin kärsineet, mutta sorkkaraudalla lahonneiden osien poisto onnistui vaivatta, he kertovat. Ja talokin pysyy tukevasti paikoillaan, kun mitään kantavia rakenteita ei tarvinnut poistaa. - Tarkkaan pitää mitata, että korvaavat puuosat saadaan sopivan kokoisiksi, tähdentävät miehet. Helga Mikkola ja Hetta Mäkilä ovat puolestaan talon toisessa päässä korjaamassa ikkunapuitteita. - Työ on aikamoista palapelin tekoa, he tuumivat. 

Lauri Mikkola ja Johannes Himanen
lahovauriokorjauksien parissa.

Helga Mikkola ja Hetta Mäkilä ikkunanpuitteita korjaamassa.

 

Heidi Engström neuvoo maalariopiskelija
Anzeelika Kurrusta kittauksessa. 

Julkisivun pintakäsittelyn korjaukseen osallistuvat restaurointialan opiskelijoiden lisäksiTAOn maalarit. - Suurin työ on jo tehty, sillä pinnat on pääosin jo pesty, skrapattu, hiottu ja fläkätty eli paikkamaalattu, iloitsee Heidi Engström. Seuraavaksi olisi tarkoitus päästä maalaamaan pintaväriä. - Tämän urakan olisi tarkoitus olla valmis syyslomaan mennessä. Katutaso tosin vaatii tarkempaa työtä, joten siihen saatetaan tarvita enemmänkin aikaa. 

TAOn kakkosluokkalaiset Melina Mäkinen ja Anzeelika Kurrusk sekä kolmosluokkalainen Nea Rosenberg ovat telineillä kittaushommissa, ja työ tuntuu sujuvan leppoisissa merkeissä ja hyvässä hengessä. Nean mielestä työmaalla on ylipäänsä kivan rentoa. Anzeelika puolestaan kertoo pitävänsä kaikista työvaiheista ja tuntee olevansa oikealla alalla. - Rankinta oli skrapaaminen eli maalin kaapiminen ja paikkamaalaus mukavinta, paljastaa taas Melina. Hän ja Anzeelika olivat viime kesänä restaurointialan kesätöissä, mistä molemmat nuoret naiset pitivät kovasti. 

Maalarit kittiä levittämässä. 

Opettaja Marja Viitaniemi opastaa Aku Harroa
maalin kaavinnassa.

Ykkösluokan maalarit ovat skrapaamassa ja hiomassa vanhaa maalipintaa katutasossa. Marja Viitaniemi kehuu, että opiskelijat ovat ahkeria ja kysyvät tarvittaessa neuvoa. - Tässä vaiheessa opintoja opiskelijan on vaikea vielä tietää, minkä verran vanhaa maalia kuuluu poistaa, ettei vahingoiteta puupintaa, toteaa Viitaniemi. Työvälineinä käytetään kaavinta ja puukkoa sekä oikein karkeaa hiekkapaperia. Opiskelijat katsovatkin tarkasti opettajan näyttäessä, miten maalin poistetaan.

Aku Harro ja muut opiskelijat
työskentelevät ahkerasti
arvorakennuksen korjaustyömaalla. 

Yksi opettajan mallia seuraavista on Aku Harro, jolla ei ole aiempaa kokemusta arvorakennuksen julkisivun korjausmaalauksesta. Miltä työskentely tällaisessa hienossa kohteessa sitten vasta-alkajasta tuntuu? - Kaipa meihin luotetaan, vastaa  tämä nuori mies. 

Ja näinhän se opetus parhaimmillaan ammattikoulussa toteutetaankin: Aidossa työkohteessa mallia näyttäen ja vastuuta antaen. Työ tekijäänsä opettaa!

Maalaus- ja restaurointialan opiskelijoiden lisäksi työsarkaa Koskisen-talon remontissa on riittänyt hieman myös TAOn rakennuspeltisepille. 

- Kahden syöksytorven yläpään mutkasarjat piti vaihtaa, ja se oli meidän linjan homma, kertoo opettaja Markus Fincke. 

Räystäitä ei lähdetty vaihtamaan, 

vaan ne saivat tällä erää uuden maalipinnan. 

Työmaan harjakaisia juhlitaan syysloman jälkeen. 

Lisää kuvia ja tunnelmia on siis vielä tulossa...

Restauroijat pääsivät kunnostamaan aitoa reliikkiä Paattisilla

Paattisten kotiseutuyhdistyksen omistama Klootin torpan alue on ollut TAOn restauroijille ainutlaatuinen ja hieno oppimisympäristö tänä syksynä. - Olemme oppineet erilaisia korjausmenetelmiä ja työkalut ovat tulleet tutuiksi ihan käytännössä, iloitsevat Heli Routi, Sari Kilpinen ja Jasmin Toivanen, jotka tottuneesti käsittelevät muun muassa moottorisahaa. Lämpimät vaatteet on ulkotyökohteessa havaittu myös oleelliseksi asiaksi. 

Opettaja Antero Lipasti kertoo, että Klootin torpan alueen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, ja nyt työn alla oleva Kustaan tupa lienee 1800-luvun loppupuolelta.  Menossa on rakennuksen alahirsien laitto, eli ammattikielellä kengitys. Tässä kohteessa opiskelijat pääsivät myös nostamaan rakennusta, kun vanhoja rikkinäisiä alahirsiä piti poistaa. Yleensä tällainen rakennuksen nosto kuuluu vasta alan ammattitutkinnon sisältöihin, joten perustutkintoa tekevien opiskelijoiden kannalta katsoen kohde on tarjonnut vähän ekstraa. - Harjoitteluun tämä on muutenkin ihan täydellinen kohde, sillä hommia saa tehdä omaan tahtiin, hehkuttaa Lipasti. 

Henry Okpulu kovertaa fein-nimisellä työkalulla koloja hirteen, jotta saisi poistettua siitä naulat. - Tämä on hidasta hommaa, mutta todella tärkeää, ettei moottorisahan terä vaurioidu, kun aletaan sahata, hän tietää. Vanhat hirret pitää nimittäin sahata sopivaan mittaan, jotta ne saa mahtumaan oikeaan kohtaan talossa.

- Isommissa korjauskohdissa tarvitaan vähintään kaksi vuotta kuivunutta hirttä ja pienempiin riittää vuoden vanha hirsi, kertoo Antero Lipasti. Koululla on varastossa hirsiä kuivumassa, mutta paikan päältäkin on saatu vanhoja hirsiä, joita työssä käytetään.

- Tämä on motivoitunut ja osaava jengi. Mukavaa on myös se, että jos haluamme, täältä löytyy loputtomasti erilaisia korjaustöitä myös jatkossa, kertoo Lipasti. Lisäksi kohteeseen pääsee Föli-bussilla, joten se on helposti  opiskelijoiden saavutettavissa ilman omaa autokin. 

Kyseisen kohteen opettavaisuus on Lipastin mielestä korjausmenetelmien lisäksi myös siinä, että opiskelijat näkevät ihan konkreettisesti, minkälaisia rakennusmateriaaleja on ennen muinoin hyödynnetty. Käytettyjen seinähirsien paksuus vaihtelee, joten siitä voi päätellä, että rakentajien on ollut pakko käyttää hieman huonompilaatuistakin puuta, joka puolestaan vääntyilee ajan myötä. Seinien eristyksinä on käytetty sammalta ja lumppuja eli vanhoja vaatteita ja tekstiilejä. Näillä on todennäköisesti paikkailtu koloja, joita vuosien saatossa hirsiseinään on ilmestynyt. Alapohjan eristeitä tutkittaessa huomattiin puolestaan, että sinne oli kelvannut esim. sammal, hiekka, kanerva ja savi. Kaikki nämä havainnot, mitä kohteessa on nähty, on  myös dokumentoitu, niin kuin restauroijan työhön kuuluu.