Sisustajaopiskelijat pääsivät tositoimiin Integration-tapahtuman somistusprojektissa

Kevään saavuttua on aika katsahtaa myös vähän menneeseen. Lukuvuoden aikana on eri opintolinjoilla puuhattu monenlaista kiinnostavaa. Sisustajaopiskelijat pääsivät viime vuoden marraskuussa kiinnostavan projektin kimppuun, kun opettaja Eeva Myrsky sai yhteydenoton Integration 2024 -foorumista. - He tiedustelivat, olisiko meillä kiinnostusta Logomossa pidettävän tapahtuman somistukseen opiskelijatyönä, kertoo Myrsky.  Opettaja kertoo miettineensä asiaa hetken, ja myös sitä, mikä ryhmä projektin voisi toteuttaa.  - Tekijäksi valikoitui sitten 2ssb-ryhmä, joka on reipas ja aktiivinen porukka, kertoo Myrsky. Ryhmä koostuu aikuisista, jotka ovat siinä mielessä joustavia, että voivat työskennellä myös iltaisin ja viikonloppunakin.  - Tällainen projekti ei voi rajoittua pelkästään kouluaikoihin, tietää opettaja. 

- Sitten saimme budjetin ja lähdimme ensi alkuun kehittämään sitä, mikä se meidän ideamme olisi suhteessa tämän tapahtuman luonteeseen ja sisältöön, kertoo opettaja Myrsky. Integration-tapahtuma on suunnattu kasvatus-, opetus- ja sosiaalitoimen henkilöstölle, joka on maahanmuuttajien kanssa tekemisissä. Itse tapahtuma on vuosi vuodelta laajentunut, ja siksi varmaan paikaksi oli valikoitunut Logomo. Opettajan piti lisäksi miettiä, mitä annetulla budjetilla pystytään tekemään ja miten aikataulu saadaan toimimaan. - Oli suunniteltava tarkkaan, milloin rakentaminen alkaa, sillä sen on oltava valmis silloin, kun tilaaja haluaa. Projektitunnit piti lisäksi jollakin tavalla opinnollistaa.  

Menimme aluksi ihan tutustumaan sinne Logomoon, ja siellä otettiin kuvia ja vähän mittailtiin, kertoo Eeva Myrsky.  Osa opiskelijoista ei ollut käynyt Logomossa ollenkaan aiemmin, joten koko tila oli ihan uusi. Logomon työntekijät ottivat ryhmän hyvin vastaan ja esittelivät, miten katsomot siirtyvät, missä ovat vessat jne.  Opiskelijat saivat heti alkuun oppia, että jos on iso tila, sinne täytyy tehdä joko massiivisesti somistusta tai niin, että on paljon jotakin samaa, mihin sitten somistuksessa päädyttiinkin. - Siinä tilassa eivät pienet kukkapurkit toimi ollenkaan, sillä se ei näytä miltään, tietää Myrsky. Logomoon tarvittiin myös kulkuluvat, sillä sinne ei voi tulla ja mennä, miten sattuu. 

Opiskelijoilla syntyi paljon ideoita, ja ne esitettiin sitten toimeksiantajalle. - Opiskelijoille on todella hedelmällistä, että kyseessä on ulkopuolinen tilaaja, jolle pitää esitellä ideat, toteaa Myrsky. Toimeksiantajaa edusti kaksi henkilöä, jotka tulivat koululle kuulemaan opiskelijoiden vision. Osa ideoista meni läpi, mutta osa oli ehkä liiankin korkealentoisia. - Parempi silti näin päin, että ideoita on paljon, kertoo opettaja. Tärkeää on myös oppia ottamaan vastaan palautetta. - Tuli myös tilanteita, että meidän mielestämme joku oli tosi kiva juttu, mutta se karsittiin kuitenkin pois. Hetkeksi siinä tuli sitten romahdus, mutta siitä päästiin hienosti yli ja innostuttiin uudelleen, kertoo Myrsky. 

Opiskelijat kertovat, että oli tosiaan pieni pettymys, kun tilaajalta tuli ilmoitus, etteivät he haluakaan niin kalliilta näyttävää sisustusta tapahtumaan. Oli nimittäin jo ehditty tehdä verhoilussa esim. rahin päällisiä, ja porukka oli ihan innoissaan. Tämä takapakki oli kuitenkin hyvää harjoitusta siitä, miten tilaaja voi käyttäytyä ja miten ammattitaitoisen suunnittelijan pitää ottaa muuttuvat toiveet huomioon. Opiskelijat olivat joka tapauksessa sitä mieltä, että lähtisivät uudelleenkin mukaan tämäntapaiseen projektiin, jos tulisi mahdollisuus. - Oikeassa projektissa oli kiva olla mukana. Saimme myös hyvää palautetta, opiskelijat iloitsevat. 

- Nyt tiedämme myös, mistä hankkia kalusteet, jos järkkää tapahtuman tai juhlat, toteavat sisustajaopiskelijat. Somistuksessa tarvittavat kalusteet, kuten pöydät ja tuolit, vuokrattiin nimittäin Turun vuokrakalusteesta. - Vuokraaminen on myös ekologisin vaihtoehto, jos vertaa, että olisi itse lähdetty tuunaamaan jotakin, Myrsky kertoo. - Kävimme  paikan päällä koko ryhmän kanssa siellä Vuokrakalusteessa, ja se oli opiskelijoille tosi avartavaa ja  mielenkiintoista. Näppärään palveluun kuuluu myös se, että yritys tuo ja hakee pois vuokratut kalusteet.  Vuokrattavana on kaikennäköisiä huonekaluja, valoja, koristevaloja, valtavat määrät erilaisia piensomistustarvikkeita, kuten kynttilälyhtyjä, kynttiläjalkoja, kukkia, purkkeja, koreja, mattoja sekä muun muassa äänitekniikkaa. - Opiskelijat olivat aika hämmästyneitä, sillä eivät he olleet tällaisesta tienneetkään. Se on osa tätä oppimista, iloitsee opettaja. 

- Tämä projekti oli mukava ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Lisäksi meidän ryhmämme toimi hienosti, kertoo opiskelija Juhana Mäkelä - Saatiin hienoa jälkeä aikaiseksi, eikä kenenkään ideoita ryhmän keskuudessa torpattu, toteaa puolestaan opiskelija Aleksi Komulainen. Työmäärää riitti, sillä useampana viikkona työtunteja kertyi parin päivän verran. Opiskelijoiden mielestä oli hienoa huomata, että he eivät jääneet jälkeen ammattilaisten taidoista, ja sitä kautta myös itsevarmuus koheni. 

Somistettavina oli kaksi lavaa sekä aulan illallispöydät. Loppujen lopuksi valittu somistus oli opettaja Myrskyn mukaan aika minimalistinen. Illallispöydän saaristoteema näkyi muun muassa siten, että somisteena oli kiviä ja kaisloja.  - Sekä minä että opiskelijat keräsimme näitä omalla ajallamme, naurahtaa Myrsky. - Se oli marraskuuta, eikä luonnossa ollut mitään vihreää. Joulu oli lähellä, mutta emme halunneet mitään jouluista. Kuivuneet kaislat toimivat kuitenkin hienosti. - Näin saimme  edullisesti ja yksinkertaisesti tällaiset luonnonmukaiset pöytäsomistukset.  Alun perin ideana oli, että aula olisi saaristoteemainen, toinen lava olisi ollut metsä ja iso lava olisi ollut teemaltaan kaupunki. -  Meillä oli aikomus hankkia aitoja kuusia sinne toiselle lavalle ja Turun kaupungin siluettia suunniteltiin ison lavan taustaksi, mutta nämä visiot olivat sitten vähän liikaa toimeksiantajalle, hymähtää Myrsky. Loppujen lopuksi molempiin lavoihin tuli huonekalujen lisäksi kukkasomistusta. 

Jokainen opiskelija teki tästä projektista prosessikuvauksen. Opiskelijat olivat tyytyväisiä, ja projektista jäi positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. - Oli helppo saada opiskelijat innostumaan ja motivoitumaan. Kivaa oli itsellekin se, että sai tehdä koulun ulkopuolella tuollaisen jutun opiskelijoiden kanssa, summaa opettaja Myrsky. 

Restauroijaopiskelijat mukana Turun Akatemiatalon loistoa palauttamassa

Turun Tuomiokirkon naapurissa sijaitseva loistelias Turun Akatemiatalo on mitä hienoin ja arvokkain  oppimisympäristö. Sinne pääsi osa TAO, Turun Ammattiopistosäätiön restaurointialan opiskelijoista työskentelemään ammattitaitoisten konservaattorien ohjaukseen tämän vuoden alussa. Noin viiden viikon mittainen koulutussopimusjakso yli 200 vuotta vanhassa arvorakennuksessa on ollut ikimuistoinen Siiri Niskalalle, Joonatan Mäkelälle ja Mari Hirvoselle. Työpaikkaohjaaja Helena Salo Konservointi Helteestä on ollut iloinen opiskelijoiden ahkeruudesta, kiinnostuneisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.  

Vasemmalta lukien Joonatan, Helena ja
Siiri. Taustalla 

Olemme olleet innoissamme tästä paikasta, kertoo Siiri. - Vähän aluksi jännitti, miten osaa työskennellä täällä, ettei tee mitään tuhoja, mutta onneksi olemme saaneet hyvät ja simppelit ohjeet, hän jatkaa. - On ihan kiva vastailla ja opettaa, kertoo puolestaan konservaattori Helena.  - Asiat on selitetty ja näytetty hyvin. Sen jälkeen vain pyrkii toistamaan perässä ja kehittämään sitä omaa tekemistä, toteaa Siiri. Opiskelijoiden mukaan työn mahdolliset kompastuskivet ovat ilmenneet aivan alussa, mutta muuten työvaiheet ovat aika tavalla saman toistoa. Kaikilla on ollut vähän omat itsenäiset työt, joihin on saanut keskittyä.

Siiri on työskennellyt juhlasalin parvella rosettien ja puisen kasettikaton parissa. - Kukaan ei tiedä, mitä siellä maalin alla on ollut, joten on kiinnostavaa löytää uusia maalikerroksia ja sävyjä. Se myös innostaa jatkamaan työtä, joka on välillä vähän raskasta, kertoo Siiri. Mitä jännittävää sitten on löytynyt? Siirin mukaan maalikerrosten alla on ollut vihertävää ja sinisenharmaata maalia. Katosta löytyi myös iso rautainen kiinnike, joka liittyy ilmeisesti kattorakenteisiin. Katossa on sekä vanhoja että uusia kipsirosetteja, jotka on tehty eri tekniikoilla. - Rosetista tehty kopio ei esimerkiksi ole niin kaunis kuin alkuperäinen, tietää Siiri. - Historian näkeminen ja sen esille saaminen on ollut kivaa. 

- Vanhat, merkittävät kohteet ovat juurikin se unelma, eli niihin haluaisinkin päästä työskentelemään, kertoo puolestaan Joonatan. Jos on konservoinnista kiinnostunut, jatko-opintoja voi suorittaa  ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Koulutussopimuksen aikana Joonatan on päässyt puhdistamaan  juhlasalin seinää balsamitärpätillä. Seinä myös märkähiottiin hyvin hienolla teräsvillalla läpikotaisin, koska pohjalla oli paljon vanhoja epätasaisuuksia, jotka eivät lähteneet pyyhkimällä. Lopuksi seinä piti vahata, ja tässä työvaiheessa myös Siiri tuli auttamaan Joonatania. 

Siiri keskittyy scagliolaseinän vahaukseen. 

Kyseessä ei olekaan mikä tahansa seinä, vaan Turun Akatemiatalon juhlasalin seinä on kipsistä ja eläinliimasta tehty marmorijäljitelmä eli scagliola. - Se on alkuperäinen, eli peräisin vuodelta 1816, kertoo Helena Salo. Seinää on siis puhdistettu, siitä on poistettu vanhaa vahaa ja irtonaisia osia on kiinnitetty.  - Seinässä on niin sanottuja kopoja, eli alustastaan irronnutta pintaa, jota sitten kiinnitetään injektoimalla, Helena selittää. Tämä tapahtuu niin, että ensin on tehtävä reikä, jonka kautta sitten ruiskutetaan seinään liimaa neulan ja ruiskun avulla. On pitänyt tarkkaan miettiä, mikä menetelmä ja materiaali sopivat, ettei seinään jää rumia jälkiä. - Ratkaisujen löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä scagliolat ovat Suomessa harvinaisia, eikä niiden konservoinnista ole juuri kokemusta. Olemme etsineet ratkaisuja yhdessä työnantajani Liisa Helle-Wlodarczykin ja työryhmän kanssa, kertoo Helena. 

Konservointi, joka tarkoittaa siis vanhan säilyttämistä, tuntuukin olevan aikamoista salapoliisityötä. Restauroinnissa puolestaan tehdään paikkausta ja korjausta vanhoilla menetelmillä. Rekonstruoinnista taas olisi kyse, jos jouduttaisiin tekemään kokonaan uutta, joka jäljittelee vanhaa.

Marin tarkkaa työskentelyä 
helpottaa otsalamppu. 

Puukko, kirurgin veitsi ja hammaslääkärin työvälineitä on käytössä, kun Mari poistaa maalia juhlasalin parven koukeroisista puukaiteista. - Pidän tästä työstä todella paljon, sillä pikkutarkkaan tekemiseen  saa todella paneutua, hän kertoo. - Kun pääsee vauhtiin, aika lentää, hän vakuuttaa. Hänen mielestään Akatemiatalo on mielenkiintoinen ja upea työkohde, ja työmaalle on ollut kiva tulla joka päivä. Paitsi työelämän käytäntöjä Mari kertoo oppineensa itsestään vahvuuksia ja heikkouksia. -  Olen oppinut erilaisia koservointimenetelmiä, mutta pitäisi muistaa myös pitää enemmän taukoja, sillä työskentelyasennot ovat aika haastavia. Marin yleishavaintona on, että ennen on oltu luovia ja tehty erilaisia mukailumaalauksia, kun ei ole ollut esim. kiveä tai tiettyjä muita materiaaleja saatavilla. 

Paitsi opiskelijoiden mielestä myös alan ammattilaiselle Turun Akatemiatalo on harvinaista herkkua. - Kyllä historia tuo lisämerkitystä kohteeseen, sanoo Helena.  

- Lisäksi tämä rakennus on selvinnyt Turun palosta ja täällä on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Käsityötä on lattiasta kattoon, hän iloitsee.  

Helena Salo arvelee, että tulevina vuosina konservointi Senaatti-kiinteistön omistamassa Akatemiatalossa jatkuu, ja apukäsiä varmaan kaivataan edelleen. Tämä on TAOn restauroijille ilouutinen, ja halukkaita opiskelijoita koulutussopimusjaksolle on varmasti jonoksi asti.

Taitaja 2025 -finaalissa nähdään kaksi TAOn maalaria!

Helmikuussa käytyjen semifinaalien jälkeen kaksi TAO, Turun ammattiopistosäätiön maalaria selviytyi toukokuussa pidettävään Taitaja2025-finaaliin. Kira Palmulehto ja Jemina Törmänen ovat molemmat TAOn toisen vuoden opiskelijoita, ja heidät siis nähdään toukokuussa Turussa pidettävässä maalaus ja tapetointi -lajin loppukilpailussa. Valmentaja Mari Jokinen on syystä ylpeä opiskelijoistaan. - Semifinaali onnistui hienosti, ja opiskelijat edustivat oppilaitosta ammattimaisesti ja fiksusti, hän kiittelee. - Molemmat finalistit ovat tehneet hirmuisesti töitä menestyksensä eteen. 

Jokisen mukaan Kira ja Jemina pääsivät viime syksynä koulutussopimusjaksolle työmaalle, jossa tehtiin tasoitetöitä. Sen ansiosta näihin töihin tuli paljon rutiinia. Käytännönläheiseen ammattitaidon suomenmestaruuskilpailuun kuuluu tasoitetöitä, seinän maalausta, kalusteen tai rakennusosan maalausta, tapetointia, erikoismaalaustyö ja kirjallinen tehtävä. Työaikaa on kaksi ja puoli työpäivää ja kilpailutehtävä täytyy suorittaa annetuilla työvälineillä, ohjeilla ja materiaaleilla sekä ottaen huomioon työturvallisuus ja kestävä kehitys.  - Tässä on enää hurjan vähän aikaa finaaliin, toteaa valmentaja Jokinen. Lisäksi molemmat nuoret naiset ovat myös valmistumassa ammattiin tämän kevään aikana, joten myös ammattiosaamisen näytöt pitää saada kasaan sekä teoriaopinnot. 

17-vuotias Kira Palmulehto on kotoisin Liedosta, ja hän on valmistumassa kahdessa vuodessa maalariksi. -Suoritteet ovat ihan hyvin kasassa, hän kertoo. Tähtäimessä valmistumisen jälkeen ovat ammattikorkeakouluopinnot 

- Kiva oli tällä kerralla päästä ihan finaaliin asti, Kira toteaa. Hän osallistui nimittäin semifinaaleihin jo viime vuonna, mutta silloin finaalipaikka jäi haaveeksi, tosin harjoitusta maalarin työstäkin oli tuolloin vielä alle vuoden verran. Tällä kerralla finaalipaikka on totisinta totta, ja nuoren naisen tavoitteena on päästä mahdollisimman korkealle. - Rauhassa silti mennään, hän vakuuttelee. Omana vahvuutenaan Kira pitää tasoitetöitä, mutta aika tasaisesti kaikki työt sujuvat. Meneillään työsalilla oli haastattelun aikaan erikoismaalauksen harjoittelua.  

Juuri 18 vuotta täyttänyt Jemina Törmänen on toinen TAOn Taitaja-finalisti. Lahden suunnalta, Artjärveltä kotoisin oleva nuori nainen oli iloisesti yllättynyt pääsystään finaaliin. - Harjoittelu on edistynyt hitaasti, mutta varmasti, hän kertoo. Erikoismaalauksen näyttöä juuri parhaillaan tekevä Jemina ei halua asettaa finaaliin tavoitteita. - Ihan chillisti haluan mennä, sillä ei menestyminen ole minulle mikään koko elämän suuri tavoite. Joka tapauksessa siitä tulee kiva kokemus, hän täsmentää. Hän uskoo, että kilpailussa auttaa se, että on tukiverkostoa ja luokkakaveri mukana. - Valmentajallamme Marilla on kokemusta kilpailuista ja tietoa alasta. Lisäksi hän tsemppaava, mutta kertoo myös virheet ja miten ne korjataan. Kaiken kaikkiaan Mari varmistaa, että meillä on henkisesti hyvä olla, tiivistää Jemina. 

Toivotamme ahkeruutta harjoitteluun ja tsemppiä kevään isoon koitokseen molemmille kilpailijoille!

Avoimien ovien päivän tunnelmia Hämeenkadulta

Tammikuun loppupuolella vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä avoimien ovien päivää oppilaitoksen kaikissa toimipisteissä. Hämeenkadun kiinteistössä, Turun keskustan välittömässä läheisyydessä, kadulla oleva kyltti ja ulkotuli houkuttelivat ohikulkijoita tutustumaan restaurointilinjan opiskelutiloihin ja työsaleihin Koskisen-talossa. Talon alakerrassa restaurointilinjan opettaja Antero Lipastilla oli hetki aikaa kysymyksiin vastaamiselle ja yksityiskierrokselle. - Täällä käy avoimien ovien päivänä vanhempaa väkeä, joilla on oma lehmä ojassa. He kaipaavat neuvoa, miten jokin asia tehdään tai voitaisiinko auttaa jonkin asian entisöimisessä, Lipasti kertoi. - Mutta toki paikalla käy myös paljon opiskelijoiden perheenjäseniä katsomassa, minkälaisten töiden parissa oma lapsi tai kumppani työskentelee joka päivä.

Lipasti esitteli sokkeloisessa rakennuksessa ensin yläkerran kokoustilaa, jossa kolmannen vuoden opiskelija Mari oli maalaamassa katon koristekuvioita. Opettajan mukaan opiskelijoita tarvitsee välillä jopa hillitä vastaavissa töissä, sillä monet uppoutuvat työhönsä jopa liiallisella innostuksella. Alakerrassa Lipasti halusi ehdottomasti esitellä kulmahuonetta, johon jo valmistunut opiskelija Beata oli maalannut seinätapettia. -Tämä kyseinen kuvio löytyi himmeänä seinän pohjalta, ja sitä vahvistamalla saatiin malli koko seinän maalaamista varten, Lipasti kertoo. Opettajajohtoinen kierros päättyi äkillisesti, kun Lipastin ympärille oli taas kerääntynyt pitkä jono opiskelijoita työhön liittyvien kysymysten ja avuntarpeen kanssa.

Yläkerran ateljeeksi nimetyssä tilassa toisen vuoden opiskelijat harjoittelivat kipsilevymuottien valmistusta ja maalausta linjan toisen opettajan Heidi Engströmin opastuksessa. Luokan opiskelija Siiri työskenteli marmorointimaalauksen parissa. - Työ täällä on vähemmän hektistä kuin alakerrassa ovien ja ikkunankarmien kanssa, mutta työn pikkutarkan luonteen takia paljon hermoja raastavampaa, Siiri huokaisi maalaustyönsä lomasta. Opiskelijat myös vitsailivat yhteen ääneen rakennuksen sokkeloisesta luonteesta. Opiskelijoiden keskuudessa oli pohdittu opettajien merkitsemistä "airtageilla", jotta aina näkisi, missä päin kiinteistöä sekä Lipasti että Engström liikkuvat. -Ja sitten pitäisi olla iso näyttötaulu, jossa vilkkuvat pallot kokoajan näkyisivät, joku opiskelijoista päätti keskustelun pöydän äärestä kipsilevymuottiaan hypistellen. Engströmin mukaan restaurointilinjan työssä parasta on se, että opettajanakin pääsee kokeilemaan uusia asioita. - Juuri eräs vanhempi herra toi meille lasikuitumuotin, mutta kipsivalu ei sopinut siihen. Nyt olen kokeillut paperimassaa eri resepteillä." Hämeenkadun Koskisen-talolla vieraillessa kävi selväksi, että vaikka restaurointialalla työskennelläänkin vanhan säilyttämisen kanssa, on kyse jatkuvasti myös uuden luomisesta. Tämä näytti olevan sekä opettajille että opiskelijoille erityisen tärkeää ja koko linjaa yhdistävä sydämenasia. Joni Posti

TAOn maalari Beata ensimmäisellä ammattitaitomaajoukkueen leirillä

TAOn maalari, Beata Lempiäinen, valittiin alkusyksystä pidetystä karsinnasta Suomen edustajaksi maalaus ja tapetointi -lajin EuroSkills-kilpailuun. Se pidetään Tanskassa syyskuussa. Suomen ammattitaitojoukkueelle, johon kuuluu nuoria kilpailijoita eri lajeista, järjestettiin leiri 11. - 12.2. Helsingissä. Sinne suuntasi siis myös TAOn Beata. Kilpailijoita perehdytettiin leirillä siihen, miten maajoukkueen jäsenenä kuuluu toimia. Paikalla olleista maajoukkueen jäsenistä osa oli myös aiemmin ollut kilpailemassa, kuten Beatakin Islannissa pohjoismaisessa maalarikisassa, joten leirillä oli mahdollisuus myös kuulla hieman muiden kilpailukokemuksista. Leiriohjelmaan kuului myös useita tutustumistehtäviä. - Esimerkiksi olimme pareittain metsässä ja kysyimme toisiltamme kysymyksiä, ja lopuksi esittelimme sitten parimme muille, kertoo Beata. Iltapalalla sai puolestaan porukalla pelata lautapelejä, biljardia tai dartsia. - Itse pelasin biljardia koko illan milloin kenenkin kanssa ja tuli tutustuttua useisiin eri ihmisiin, Beata iloitsee. - Opin myös oikeasti pelaaman biljardia sääntöjen mukaan, tai no ainakin heidän sääntöjensä mukaan, hän hymähtää.

Aiemmin, ennen leiriä, maajoukkue on tavannut videopalaverissa. - Se oli viime kuussa, mutta ihan kaikki eivät olleet silloin koolla. Nyt leirillä kaikki olivat paikalla, yhteensä 18 kilpailijaa. - Kaikki ovat ihan mukavan oloisia, luulen että selviän. Nuorimmat ovat 18-vuotiaita ja vanhin 25 vuotta. Beata itse on nyt 21-vuotias. - Muitakin -03 syntyneitä, eli oman ikäisiä, oli aika paljon, ja kaikki tuntuivat olevan ihan avoimin mielin, kertoo Beata. Toisena leiripäivänä jatkettiin tutustumista sekä otettiin ryhmä- ja yksittäiskuvia. Beatasta ja kolmesta muusta kilpailijasta otettiin kuvia myös Skills-lehden kanteen. Beata on porukan suhteen hyvillä mielin. - Ei haittaa, että nähdään kuukauden päästä uudelleen Tampereella. Katja Jaatinen (kuvassa vasemmalla) on EuroSkillsin ekspertti, joka lähtee Beatan mukaan kisamatkalle. Kisatehtävistä ja harjoitteluista Beata siis sopii yhdessä Katjan kanssa. Terhi Runsala, TAOn opettaja, toimii puolestaan Beatan valmentajana Turussa. Muutkin TAOn opettajat toki saavat antaa neuvoja. Marja Viitaniemi on paitsi TAOn opettaja ja Beatan yksi mentoreista, kantaa myös lajipäällikön manttelia.

Kilpailuharjoitukset ovat Beatan mukaan menneet suunnitelmien mukaan. Tuttuja harjoitteita ovat tapetointi ja oven maalaus. Vastikään valmiiksi tullut muraalityö (kuvassa) on nuorelle maalarille sen sijaan vähän uudempi juttu. Tsemppiä Baetalle harjoitteluun ja leireille! Ystävänpäivän kynnyksellä 13.2. saatiin TAOssa myös iloisia uutisia: kaksi TAOn maalaria nähdään Taitaja2025-finaalissa. Onnea Kira Palmulehto ja Jemina Törmänen sekä huoltaja Mari Jokinen!

Valmistuvia juhlittiin TAOssa joulukuun alussa

Syyslukukauden valmistujaisjuhlaa vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä jo tuttuun tapaan itsenäisyyspäivän aikoihin. Tällä kertaa ajankohta oli 5.12. 

Rehtori Pirjo Ylönen piti valmistuneille puheen, ja tilaisuudessa jaettiin asiaan kuuluvasti tutkintotodistukset. Ruusut valmistuneille jakoi apulaisrehtori Juho Vuorinen. Tämän jälkeen tarjolla oli tietenkin kakkukahvit vastuuopettajien kanssa. 

Tässä esittelyt viidestä juhlassa paikalla olleesta tutkintoon valmistuneesta opiskelijasta. Onnittelut lämpimästi kaikille! 

Valmistuneet vasemmalta oikealle Aada Santala, Eetu Peltonen,
Maria Tuomi, Wilhelmina Siivonen ja Sini Perhonen. 

Tuore rakennusmaalari Eetu Peltonen perusti oman yrityksen jo opiskeluaikanaan. Hänen isänsä ja muukin suku ovat yrittäjiä, joten mallia ja tukea yrittäjyyteen hänellä on tarjolla. Oman firman kautta alan monipuolista työkokemusta on Eetulle kertynyt jo puoli vuotta, koulutussopimusjaksolla Maalausliike Helinillä hän on myös ollut 10 viikkoa. Parasta opiskelussa on hänen mielestään ollut lähiopiskelu ja käsillä tekeminen sekä mukavat opettajat. Omina vahvuuksinaan Eetu pitää itsenäisyyttä, huomaavaisuutta ja ahkeruutta. Jatkosuunnitelmissa hänellä on oman firman pyörittäminen, vaihteleviin projekteihin osallistuminen ja yrityksen markkinoinnin suunnittelu. 

Maria Tuomi ja opettaja Eeva
Myrsky. 

Maria Tuomi sai valmiiksi taideteollisuusalan perustutkinnon, jossa osaamisalana oli sisustusala. Tuore artesaani pitää omina vahvuuksinaan luovuutta, sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Hänen mielestään parasta opiskelussa oli käsillä tekeminen ja uuden oppiminen. Myös koulukaverit saavat kiitosta sekä työharjoittelut, joista Maria sai myös arvokasta työkokemusta. Asiakaspalvelusta kokemusta on myös usean vuoden ajalta. Jatkosuunnitelmissa ovat alan suunnitteluun liittyvät työt sekä muotoilijan jatko-opinnot. 

Maalarit Aada ja Eetu viettivät valmistujais-
juhlaa opettajansa Marja Viitaniemen kanssa. 

Aada Santala valmistui rakennusmaalariksi. Opiskelussa hänen mielestään parasta ovat olleet uudet kokemukset ja vaihtelevat päivät sekä opettajien ja henkilökunnan neuvot ja tsemppaukset. Aada pitää omina vahvuuksinaan sitä, että hän pystyy työskentelemään erilaisissa ympäristöissä ja ottaa kaiken uuden aina positiivisesti vastaan. Työkokemusta hänellä on kaikenlaisista maalaustöistä, kuten julksivujen huollosta, huonekalujen ruiskumaalauksesta sekä veneiden huoltomaalauksesta. Aada suunnittelee jatkossa menevänsä päiväkotiin töihin, ja myöhemmin mahdollisesti suunnitelmissa on jatko-opintoja. 

Vastavalmistuneet Sini ja Wilhelmina opettajansa
Petri Helmiön kanssa kakkukahvilla.

Sini Perhonen valmistui TAOsta lattianpäällystäjäksi. Opiskelussa hän on pitänyt yhteisöllisyydestä, rentoudesta sekä siitä, että kaikilta niin opettajilta kuin luokkakavereilta on voinut kysyä apua. Sinin vahvuuksia ovat auttaminen ja sosiaaliset taidot. Alan työkokemusta hänellä on yli puoli vuotta, josta osa on saatu oppisopimuksessa. Tällä hetkellä Sini on kaupan alalla töissä, mutta hän aikoo hakea alan työpaikkoja alkuvuodesta.

Wilhelmina Siivonen sai suoritettua pintakäsittelyalan perustutkinnon, jossa osaamisalana oli lattianpäällystys. Hänen mielestään parasta TAO:ssa opiskelussa ovat olleet mukavat opettajat ja hyvä opetus. Alan työkokemusta Wilhemina on saanut työharjoittelussa Forum Marinumissa, jossa hänen työasennettaan kehuttiin. Valmistumisen jälkeen Wilhelmina aikoo aktiivisesti hakea töitä. Toisena vaihtoehtona olisivat jatko-opinnot. 

 

Syyslomagallup

Gallupissa haastateltiin kolmea opiskelijaa ja kahta henkilökunnan jäsentä kysymällä heiltä kolme kysymystä syyslomasta.

Ensimmäinen haastateltava oli maalarilinjalla oleva Milma.

Mitä teet syyslomalla?

“Menen moikkaamaan ukkia Itä-Suomeen ja oleskelen kavereiden kanssa.”

Millainen fiilis sinulle tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääse syyslomalle?

“Ahdistus.”

Miten syyslomaa voisi viettää?

“Syöden hyvää ruokaa sekä viettää perheen ja läheisten kanssa aikaa ja ottaa lepiä.”

Toisena oli haastateltavana maalarilinjalta Silja.

Mitä teet syyslomalla?

“Hengaan kavereiden kaa, käyn iskän luona Kankaanpäässä ja nukun läskit päikkärit joka päivä.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääse syyslomalle?

“Tosi surullinen ja miettisin miksen päässyt ja ottaisin omatoimisen loman”

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“Viettää aikaa läheisten kaa ja lähtee reissuu johonki lämpimää.”

Kolmanneksi haastattelin opiskelija ohjaajaa Iiroa.

Mitä teet syyslomalla?

“Keskityn omiin opintoihin ja lepään.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääse syyslomalle?

“kyl varmaan olisin katkera.”

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“ Mennä vaikkapa syyskävelylle.”

Neljänneksi haastattelin opettajaa Eva-Mariaa.

Mitä teet syyslomalla?

“Lähden Madeiralle lomamatkalle mieheni kanssa.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääsisi syyslomalle?

“Kyllä se ketuttaisi.”

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“Voisi vaikka lähteä patikoimaan ja syödä hyvää ruokaa.”

Viimeiseksi haastattelin pintakäsittelijäopiskelijaa Iiristä.

Mitä teet syyslomalla?

“Oon kavereitten kaa ulkoo ja leikitää kuraleikkejä.”

Millainen fiilis sinulla tulisi, jos olisit ainoa joka ei pääsisi syyslomalle?

“Oisin very sad."

Mitä syyslomalla voisi tehdä?

“Opiskella.”

Jutun kirjoittaja: Sofia Etupaltta, 2. vuoden lattianpäällystäjäopiskelija

 

NMO-kilpailuissa kisattiin pohjoismaisten maalareiden kesken

Eksoottinen Islanti ja Reykjavikin kaupungintalo oli opiskelija Beata Lempiäisen ja maalausalan opettajan Marja Viitaniemen kilpailupaikka, kun elokuun puolivälin paikkeilla käytiin kisaa nuorten maalaustaidossa Pohjoismaiden kesken. NMO (eli Nordisk målarmästare organisation) on tapatuma, joka pidetään joka toinen vuosi kussakin Pohjoismaassa vuorotellen. Maalaustyönantajaliitot eri maista kokoontuvat, ja samalla kisataan nuorten ammattitaitokilpailuissa. 

Viitaniemi kertoo olevansa ylpeä suojatistaan Beatasta, joka teki kilpailutyön hyvällä fiiliksellä. - Beata työskenteli ammattimaisesti, tarkasti ja nopeasti, ja sai ensimmäisenä kilpailutyön valmiiksi. 

Kilpailutöihin kuului esimerkiksi peilioven maalaus, josta arvioitiin kiillon tasaisuutta, värin peittävyyttä, siveltimen jäljen tasaisuutta ja kahden eri värin rajausta.  - Me nuorten maalareiden huoltajat toimimme myös tuomareina siten, että arviot tehtiin kaikista muista paitsi oman maan kilpailijasta, kertoo Viitaniemi. 

Lisäksi kilpailijat tekivät tapetointityön, jossa arvioitiin leikkauksia, saumoja ja asennuksen suoruutta. Design-työssä NMO:n logo mitoitettiin seinälle, ja arviointi tehtiin työn tarkkuuden mukaan. Esimerkiksi värien sommittelu ei kuulunut arvioitaviin asioihin. 

Vapaan työn, jonka aiheena oli tuli jää, 
suomalainen Beata toteutti marmorointi-
tekniikalla. 

Vapaan työn teema oli tällä kertaa tuli ja jää, ja teemaa sai kukin kilpailija toteuttaa parhaaksi katsomallaan tavalla. - Tämä vapaa työ on usein näyttävä, mutta sen merkitys on kokonaispisteiden kannalta vähäisin, joten siihen ei kannata uhrata liikaa aikaa, toteaa Viitaniemi. Beatan vapaa työ toteutettiin marmorointitekniikalla, ja se esitti purkautuvan tulivuoren kuumaa laavaa sekä jäätä. 

Tieto pohjoismaiseen kisaan osallistumisesta tuli TAOlaisille viime tipassa, vasta kesäkuussa, kun lukuvuosi 2023-24 oli jo päättynyt. - Kilpailutyön visuaaliseen suunnitteluun jäi vähän aikaa, ja sekä Beata että minä itse käytimme kesälomaa ja vapaa-aikaamme kilpailuun valmistautumiseen, kertoo Viitaniemi. - Hyvällä mielellä silti osallistuimme kilpailuun, ja kisa sujui suunnitellusti. 

Kilpailun voitti tällä kertaa norjalainen Jonas Eckholm. Kisan päätteeksi vietettiin hienot juhlaillalliset, jossa kaikki kilpailijat saivat diplomin kilpailuun osallistumisesta. 

Monesti pohjoismainen kisa toimii hyvänä harjoituskisana muihin ammattitaitokisoihin, kuten WorldSkillsiin, mutta esimerkiksi tänä vuonna WorldSkills-kilpailu on jo syyskuussa, joten aikaa kisojen välissä oli liian vähän. Sitä vastoin pohjoismainen kilpailu toimi tällä kertaa kimmokkeena uusiin ammattitaitokilpailuihin. Suomen edustaja Beata aikoo nimittäin osallistua EuroSkills-kilpailun semifinaaleihin, jonka järjestelyistä vastaa EuroSkills-expertti Katja Jaatinen Gradiasta. Lykkyä Beatalle seuraavaan koitokseen! 

Samuelin päivänä vietettiin koulun 95-vuotispäivää yhteisen tekemisen merkeissä

Samuelin nimipäivänä 20.8. vietettiin TAO, Turun Ammattiopistosäätiössä perinteisesti koulun perustajan Samuel Koskisen kunniaksi juhlapäivää. Samalla juhlistettiin oppilaitoksen 95-vuotista taivalta.
Opiskelijoille oli päivän ajaksi tarjolla erikoisohjelmaa, joka alkoi kahdeksalta aamulla yhteisellä aamupalalla Maalarikahvilassa.
- Aamupala oli menestys, kommentoi apulaisrehtori Juho Vuorinen. - Ikinä ei ole näin moni opiskelija ollut tasan kahdeksalta koulussa. Jatkossa tarkoituksena on tarjota aamupalaa opiskelijoille kouluviikkojen alussa maanantaiaamuisin.

Aamupalan jälkeen opiskelijat saivat aikaa valmistautua esittelemään oman linjansa toimintaa ja tiloja koulun muille opiskelijoille. Sitten olikin jo aika tutustua muihin linjoihin.

Oppilaitoskierros alkoi Taalintehtaankadun opetustiloissa kello kymmeneltä.
Pintakäsittelyalan opiskelijat aloittivat tutustumisen oikean puolen B-halleista, joista ensimmäisessä tilassa rakennuspeltiseppä- ja kiinteistönhoitolinjat esittelivät toimintaansa. Peltisepäksi toista vuotta opiskeleva Amar esitteli innokkaasti oman linjansa töitä.

Amar kuvassa keskellä valkoisessa paidassa ja
 lippiksessä. 

-Tämä piippu on minun tekemäni, hän esitteli ylpeänä yhtä peltistä piippua pitkässä rivissä. 

– Seuraavaksi minulla on vuorossa koko katon pellitys. 

Kysyttäessä Amar kertoi myös harjoittelustaan, jota hän piti mielenkiintoisena kokemuksena. Harjoittelussa sai kuulemma tehdä enemmän käytännön töitä, kun koko tutkinnon aikana tehdään vain nelisen näyttöä. Amar sai harjoittelunsa aikana myös apua kokeneemmalta työntekijältä, joka näytti työpäivän jälkeen omalla ajallaan mallia peltitöiden tekemisestä.

Seuraavassa opiskelupisteessä B-hallissa verhoilulinjan toimintaa esitteli linjan opettaja Päivi Raistakka kuuluvalla äänellä porrastasanteelta. Niin pintakäsittelyn kuin myöhemmin muidenkin linjojen opiskelijat saivat kuulla, millaisia kaikkia asioita voidaan verhoilla.

Toisella puolella A-hallin puolella odotti yllätys. Sisustajalinjan opettaja Juuso Ranne oli tilojen esittelyn lisäksi ideoinut pisteen, jossa tutustumaan tulleet opiskelijat saivat taitella paperista itselleen perinteisen maalarinhatun. Ensimmäisenä hattuja pääsi taiteilemaan tilanteeseen sopivasti maalarilinjan opiskelijat.

Hattupöydän ääressä kävikin kova kuhina koko kierroksen ajan, kun yhä uudet opiskelijat pääsivät taittelemaan itselleen mieluisaa hattua. Muodikkaista päähineistä otettiin kuvia, jotka varmasti päätyivät muistoalbumien lisäksi myös sosiaalisen median syövereihin.

Nico ja Anwar tekemässä lp-linjan harjoitusloosia.

Taalintehtaankadun viimeisessä opiskelupisteessä opettaja Petri Helmiö esitteli muiden linjojen opiskelijoille lattianpäällystystä. Toisella puolella hallia linjan opiskelijat asensivat muovimattoja, kun taas toisella puolella tehtiin laatoitustöitä opettaja Jouni Verhon johdolla. Sisustajalinjan opiskelijat olivat kiinnostuneita varsinkin laatoituksen työnjäljestä. - Keskellä oleviin töihin on tehty myös vedeneristys, Verho huikkasi kiinnostuneille opiskelijoille.

Taalintehtaankadun kierroksen jälkeen oli aika siirtyä Teijonkadun opiskelupisteisiin.

Pintakäsittelyalan opettaja Lassi Moisio delegoi linjan esittelyn innokkaille opiskelijoille, joista varsinkin toisen vuoden opiskelija Fanny esitteli linjan toimintaa ja tiloja kovaan ääneen muiden alojen opiskelijoille. Ensimmäiseksi uhriksi valikoituivat lattianpäällystyksen opiskelijat, joita Fanny yhdessä muiden alansa opiskelijoiden kanssa kierrätti pitkin pintakäsittelyn isoa työsalia. Opiskelijat kiersivät maalauspisteeltä toiselle ja jäivät myös hetkeksi ihmettelemään väriseinää.

Maalauslinjalla vierailevat pääsivät kokeilemaan 
sapluunamaalausta. 

Toisella puolella käytävää opiskelijoita pyöritettiin ympäri maalarilinjan sokkeloista työsalia. Toisen vuoden maalariopiskelija Siiri opasti myös töistä kiinnostunutta opettajaa innoissaan oman alansa saloihin.
- Netta tuolla tasoittaa seinää maalausta varten, mutta minulla on tapetointi aluillaan, Siiri kertoi. – En tiedä vielä, minkälaisen tapetin aion laittaa.
Paikasta toiseen siirtyessä Siiri esitteli myös luokkakaverinsa Jeminan työskentelyä. Hänellä oli työn alla monivärisen seinämaalauksen pohjatyöt, joita varten hän piirsi viivoja linjalaserin avulla.

Teijonkadun käytävän päässä sisustajalinjan opiskelijat puuhasivat kalusterakentamisen parissa samalla, kun muiden linjojen opiskelijat kiersivät ympärillä tutustumassa linjan toimintaan. Toista vuotta alaa opiskelevat Inka, Minja, Eevi, Sanni, Sofia ja Nea rakensivat puisia lastentuoleja mallin mukaan, eivätkä antaneet vierailijoiden häiritä keskittymistään. Välillä sirkkeli suhisi puisia paloja leikatessa, välillä taas kokoonnuttiin ison pöydän ääreen liittämään osia yhteen.

Viimeisessä opiskelupisteessä veneenrakennuslinjalla ensimmäisen vuoden opiskelija Iivo esitteli linjan toimintaa kovaan ääneen samalla omaa työtään veistellen. Lyhyestä opiskeluajastaan huolimatta hän osasi jo neuvoa vierailijoille venelinjan eri puolia.
- Tässä tehdään puutöitä käsityökaluilla, Iivo esitteli ja näytti itse mallia. – Tuolla isojen veto-ovien takana on lasikuitupuoli, missä tehdään lasikuitutyöt.

TAOn Tiktokin tekoon saatiin apua reippailta opiskelijoilta.

Suurimman osan veneenrakennuslinjan työsalista vei telineelle nostettu koulun vene Taotar. Pihalla myös linjan opettajan Olli Lehdon uusi vene oli purkutyön alla opiskelijoiden osaavissa käsissä.
Samuelin päivän erityisohjelma päättyi samoin kuin se oli alkanutkin eli Maalarikahvilassa porrastetun lounaan merkeissä. Lounaaksi tarjottu pitsa maistui niin opiskelijoille kuin henkilökunnallekin. Ruokalasta ja käytävästä kuuluvan iloisen puheensorinan perusteella päivä oli menestys, ja kaikki oppivat varmasti jotain uutta koulun tiloista, toiminnasta ja kanssaopiskelijoista.

Lounais-Suomen syöpäyhdistys oli jakamassa hyödyllistä
tietoa nikotiinituotteista. 

Ohjaaja Iiro, opo Päivi ja oppilaskunnan hallituksen
Emilia pääkoulun aulassa. Oppilaskunnan hallitus toivoi 
riveihinsä uutta porukkaa.