Restauroijaopiskelijat mukana Turun Akatemiatalon loistoa palauttamassa

Turun Tuomiokirkon naapurissa sijaitseva loistelias Turun Akatemiatalo on mitä hienoin ja arvokkain  oppimisympäristö. Sinne pääsi osa TAO, Turun Ammattiopistosäätiön restaurointialan opiskelijoista työskentelemään ammattitaitoisten konservaattorien ohjaukseen tämän vuoden alussa. Noin viiden viikon mittainen koulutussopimusjakso yli 200 vuotta vanhassa arvorakennuksessa on ollut ikimuistoinen Siiri Niskalalle, Joonatan Mäkelälle ja Mari Hirvoselle. Työpaikkaohjaaja Helena Salo Konservointi Helteestä on ollut iloinen opiskelijoiden ahkeruudesta, kiinnostuneisuudesta ja oma-aloitteisuudesta.  

Vasemmalta lukien Joonatan, Helena ja
Siiri. Taustalla 

Olemme olleet innoissamme tästä paikasta, kertoo Siiri. - Vähän aluksi jännitti, miten osaa työskennellä täällä, ettei tee mitään tuhoja, mutta onneksi olemme saaneet hyvät ja simppelit ohjeet, hän jatkaa. - On ihan kiva vastailla ja opettaa, kertoo puolestaan konservaattori Helena.  - Asiat on selitetty ja näytetty hyvin. Sen jälkeen vain pyrkii toistamaan perässä ja kehittämään sitä omaa tekemistä, toteaa Siiri. Opiskelijoiden mukaan työn mahdolliset kompastuskivet ovat ilmenneet aivan alussa, mutta muuten työvaiheet ovat aika tavalla saman toistoa. Kaikilla on ollut vähän omat itsenäiset työt, joihin on saanut keskittyä.

Siiri on työskennellyt juhlasalin parvella rosettien ja puisen kasettikaton parissa. - Kukaan ei tiedä, mitä siellä maalin alla on ollut, joten on kiinnostavaa löytää uusia maalikerroksia ja sävyjä. Se myös innostaa jatkamaan työtä, joka on välillä vähän raskasta, kertoo Siiri. Mitä jännittävää sitten on löytynyt? Siirin mukaan maalikerrosten alla on ollut vihertävää ja sinisenharmaata maalia. Katosta löytyi myös iso rautainen kiinnike, joka liittyy ilmeisesti kattorakenteisiin. Katossa on sekä vanhoja että uusia kipsirosetteja, jotka on tehty eri tekniikoilla. - Rosetista tehty kopio ei esimerkiksi ole niin kaunis kuin alkuperäinen, tietää Siiri. - Historian näkeminen ja sen esille saaminen on ollut kivaa. 

- Vanhat, merkittävät kohteet ovat juurikin se unelma, eli niihin haluaisinkin päästä työskentelemään, kertoo puolestaan Joonatan. Jos on konservoinnista kiinnostunut, jatko-opintoja voi suorittaa  ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Koulutussopimuksen aikana Joonatan on päässyt puhdistamaan  juhlasalin seinää balsamitärpätillä. Seinä myös märkähiottiin hyvin hienolla teräsvillalla läpikotaisin, koska pohjalla oli paljon vanhoja epätasaisuuksia, jotka eivät lähteneet pyyhkimällä. Lopuksi seinä piti vahata, ja tässä työvaiheessa myös Siiri tuli auttamaan Joonatania. 

Kyseessä ei olekaan mikä tahansa seinä, vaan Turun Akatemia-talon juhlasalin seinä on kipsistä ja eläinliimasta tehty marmorijäljitelmä eli scagliola. - Se on alkuperäinen, eli peräisin vuodelta 1816, kertoo Helena Salo. Seinää on siis puhdistettu, siitä on poistettu vanhaa vahaa ja irtonaisia osia on kiinnitetty.  - Seinässä on niin sanottuja kopoja, eli alustastaan irronnutta pintaa, jota sitten kiinnitetään injektoimalla, Helena selittää. Tämä tapahtuu niin, että ensin on tehtävä reikä, jonka kautta sitten ruiskutetaan seinään liimaa neulan ja ruiskun avulla. On pitänyt tarkkaan miettiä, mikä menetelmä ja materiaali sopivat, ettei seinään jää rumia jälkiä. - Ratkaisujen löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä scagliolat ovat Suomessa harvinaisia, eikä niiden konservoinnista ole juuri kokemusta. Olemme etsineet ratkaisuja yhdessä työnantajani Liisa Helle-Wlodarczykin ja työryhmän kanssa, kertoo Helena. 

Konservointi, joka tarkoittaa siis vanhan säilyttämistä, tuntuukin olevan aikamoista salapoliisityötä. Restauroinnissa puolestaan tehdään paikkausta ja korjausta vanhoilla menetelmillä. Rekonstruoinnista taas olisi kyse, jos jouduttaisiin tekemään kokonaan uutta, joka jäljittelee vanhaa.

Puukko, kirurgin veitsi ja hammaslääkärin työvälineitä on käytössä, kun Mari poistaa maalia juhlasalin parven koukeroisista puukaiteista. - Pidän tästä työstä todella paljon, sillä pikkutarkkaan tekemiseen  saa todella paneutua, hän kertoo. - Kun pääsee vauhtiin, aika lentää, hän vakuuttaa. Hänen mielestään Akatemia-talo on mielenkiintoinen ja upea työkohde, ja työmaalle on ollut kiva tulla joka päivä. Paitsi työelämän käytäntöjä Mari kertoo oppineensa itsestään vahvuuksia ja heikkouksia. -  Olen oppinut erilaisia koservointimenetelmiä, mutta pitäisi muistaa myös pitää enemmän taukoja, sillä työskentelyasennot ovat aika haastavia. Marin yleishavaintona on, että ennen on oltu luovia ja tehty erilaisia mukailumaalauksia, kun ei ole ollut esim. kiveä tai tiettyjä muita materiaaleja saatavilla. 

Paitsi opiskelijoiden mielestä myös alan ammattilaiselle Turun Akatemia-talo on harvinaista herkkua. - Kyllä historia tuo lisämerkitystä kohteeseen, sanoo Helena.  - Lisäksi tämä rakennus on selvinnyt Turun palosta ja täällä on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Käsityötä on lattiasta kattoon, hän iloitsee.  

Helena Salo arvelee, että tulevina vuosina konservointi Senaatti-kiinteistön omistamassa Akatemia-talossa jatkuu, ja apukäsiä varmaan kaivataan edelleen. Tämä on TAOn restauroijille ilouutinen, ja halukkaita opiskelijoita koulutussopimusjaksolle on varmasti jonoksi asti.

Taitaja 2025 -finaalissa nähdään kaksi TAOn maalaria!

Helmikuussa käytyjen semifinaalien jälkeen kaksi TAO, Turun ammattiopistosäätiön maalaria selviytyi toukokuussa pidettävään Taitaja2025-finaaliin. Kira Palmulehto ja Jemina Törmänen ovat molemmat TAOn toisen vuoden opiskelijoita, ja heidät siis nähdään toukokuussa Turussa pidettävässä maalaus ja tapetointi -lajin loppukilpailussa. Valmentaja Mari Jokinen on syystä ylpeä opiskelijoistaan. - Semifinaali onnistui hienosti, ja opiskelijat edustivat oppilaitosta ammattimaisesti ja fiksusti, hän kiittelee. - Molemmat finalistit ovat tehneet hirmuisesti töitä menestyksensä eteen. 

Jokisen mukaan Kira ja Jemina pääsivät viime syksynä koulutussopimusjaksolle työmaalle, jossa tehtiin tasoitetöitä. Sen ansiosta näihin töihin tuli paljon rutiinia. Käytännönläheiseen ammattitaidon suomenmestaruuskilpailuun kuuluu tasoitetöitä, seinän maalausta, kalusteen tai rakennusosan maalausta, tapetointia, erikoismaalaustyö ja kirjallinen tehtävä. Työaikaa on kaksi ja puoli työpäivää ja kilpailutehtävä täytyy suorittaa annetuilla työvälineillä, ohjeilla ja materiaaleilla sekä ottaen huomioon työturvallisuus ja kestävä kehitys.  - Tässä on enää hurjan vähän aikaa finaaliin, toteaa valmentaja Jokinen. Lisäksi molemmat nuoret naiset ovat myös valmistumassa ammattiin tämän kevään aikana, joten myös ammattiosaamisen näytöt pitää saada kasaan sekä teoriaopinnot. 

17-vuotias Kira Palmulehto on kotoisin Liedosta, ja hän on valmistumassa kahdessa vuodessa maalariksi. -Suoritteet ovat ihan hyvin kasassa, hän kertoo. Tähtäimessä valmistumisen jälkeen ovat ammattikorkeakouluopinnot 

- Kiva oli tällä kerralla päästä ihan finaaliin asti, Kira toteaa. Hän osallistui nimittäin semifinaaleihin jo viime vuonna, mutta silloin finaalipaikka jäi haaveeksi, tosin harjoitusta maalarin työstäkin oli tuolloin vielä alle vuoden verran. Tällä kerralla finaalipaikka on totisinta totta, ja nuoren naisen tavoitteena on päästä mahdollisimman korkealle. - Rauhassa silti mennään, hän vakuuttelee. Omana vahvuutenaan Kira pitää tasoitetöitä, mutta aika tasaisesti kaikki työt sujuvat. Meneillään työsalilla oli haastattelun aikaan erikoismaalauksen harjoittelua.  

Juuri 18 vuotta täyttänyt Jemina Törmänen on toinen TAOn Taitaja-finalisti. Lahden suunnalta, Artjärveltä kotoisin oleva nuori nainen oli iloisesti yllättynyt pääsystään finaaliin. - Harjoittelu on edistynyt hitaasti, mutta varmasti, hän kertoo. Erikoismaalauksen näyttöä juuri parhaillaan tekevä Jemina ei halua asettaa finaaliin tavoitteita. - Ihan chillisti haluan mennä, sillä ei menestyminen ole minulle mikään koko elämän suuri tavoite. Joka tapauksessa siitä tulee kiva kokemus, hän täsmentää. Hän uskoo, että kilpailussa auttaa se, että on tukiverkostoa ja luokkakaveri mukana. - Valmentajallamme Marilla on kokemusta kilpailuista ja tietoa alasta. Lisäksi hän tsemppaava, mutta kertoo myös virheet ja miten ne korjataan. Kaiken kaikkiaan Mari varmistaa, että meillä on henkisesti hyvä olla, tiivistää Jemina. 

Toivotamme ahkeruutta harjoitteluun ja tsemppiä kevään isoon koitokseen molemmille kilpailijoille!