Verhoilussa korostuvat kiertotalous ja kestävä kehitys

Verhoilu on oivallinen esimerkki kestävästä kehityksestä ja kiertotaloudesta. Mikä sen paremmin kuvastaisi asiaa kuin se, että vanha, huonoon kuntoon päässyt huonekalu saa korjaamalla uuden elämän? 

TAOn verhoilulinjan 1. vuoden opiskelija Monika  iloitsee siitä, että hän on päässyt jo opintojen alkuvaiheessa tekemään asiakastöitä. - Toki ensin tehtiin muutama harjoitustyö koululla oleviin tuolirunkoihin. On kuitenkin mukavaa tottua alusta pitäen siihen, että työ pitää tehdä kunnolla. Sitä paitsi työt voisivat käydä hieman yksitoikkoisiksi, jos tekisi vain itselleen. 

Teollisen verhoilun opintojen tunneilla suurin osa opiskelijoista, niin myös Monika, on ahkeroinut vaaleanpunaisen nojatuolin kimpussa, jonka pehmustukseen käytetään muun muassa vaahtomuovia.  

Perinteisen verhoilun puolella Monikalla on työn alla K-tuoli, josta tehdään asiakkaan allergian vuoksi kokonaan muoviton, joten käytettävien materiaalien valintoja pitää miettiä tarkasti. Työssä käytetään esimerkiksi haapalastua. Pehmustamisen ja päällystämisen lisäksi työhön kuuluu myös rungon korjaamista. Kakkosvuonna verhoilijat saavat valita erikoistumisopintoja oman kiinnostuksensa mukaan. Monikan mielessä ovat ainakin rottinkityöt.

Joni Piipponen aloitti verhoiluopinnot kuluvan vuoden tammikuussa. Hänen käsissään keinonahkaisen tuolin istuinosa saa pian uuden pehmusteen ja päällisen. Nyt ovat meneillään purkutyöt. Sen jälkeen ovat vuorossa vaahtomuovipehmusteen kiinnitys sekä päällystäminen verhoilukankaalla. Kyseessä oleva työ, jota kutsutaan opiskelijoiden keskuudessa irtolätkän teoksi, kuuluu kaikkien opiskelijoiden alkuvaiheen harjoitustöihin. Verhoilu on Piipposen mielestä kivaa puuhaa. 

Opettaja Sari Hakala muistuttaa, että vaikka verhoilualan koulutukseen on viime vuosina tullut enemmän naisia kuin miehiä, on verhoilualalla edelleen paljon miehiä, ja heitä toivotaan koulutukseenkin yhä lisää. 

Päivi Koskinen, joka valmistuu verhoilijaksi keväällä, on valinnut erikoistumisopinnoikseen ajoneuvoverhoilun. Kuvassa hän on juuri ommellut moottoripyörän satulaan keinonahkaisen päällisen. Työvaihetta edelsi satulan pehmustus ja päällystyksen kaavoitus. Koskinen on alanvaihtaja, ja hän kertoo pitävänsä verhoilualasta.

 - Hyvä valinta, hän toteaa, eikä haittaa, vaikka koulumatkaan kotipaikkakunnalta Eurasta menee puolitoista tuntia. Hän on suorittanut opintoihin liittyviä työelämäharjoitteluja sekä Erkki Hakalalla että  Autovarustamo ProVanissa, joten ajoneuvoverhoilutyöt ovat tulleet hänelle jo tutuiksi. Toiveissa valmistumisen jälkeen olisi työllistyminen johonkin alan yritykseen. Työkokemuksen kartuttua myös oman yrityksen perustaminen voisi kiinnostaa.

Tuulia Kunnas puolestaan valmistui teolliseksi verhoilijaksi TAOsta jo reilut kymmenen vuotta sitten. Hän palasi koulun penkille elokuussa 2020 ja suorittaa nyt TAOssa restauroijan perustutkintoa. Yhdeksi valinnaiseksi tutkinnon osaksi hän valitsi perinteisen verhoilun, ja meneillään on parhaillaan perinteisen laiskanlinnan joustimien sitominen. Yksilölliset opintopolut mahdollistavat sen, että eri tutkinnoista voidaan valita tutkinnon osia. Toki valintaa tässä tapauksessa edesauttoi sen, että opiskelijalla oli aiempaa osaamista verhoilusta. 

Omassa kotiverstaassaan Kunnas on pystynyt ylläpitämään verhoilutaitoaan, vaikka on ehtinyt reilun kymmenen vuoden aikana tehdä paljon muutakin, kuten kukkakauppiaan töitä. Hän haaveilee valmistumisen jälkeen yrittäjyydestä, sillä tilat olisivat jo valmiina ja pienten lasten äitinä hän tekisi töitä mielellään kotona.