Paattisten kotiseutuyhdistyksen omistama Klootin torpan alue on ollut TAOn restauroijille ainutlaatuinen ja hieno oppimisympäristö tänä syksynä. - Olemme oppineet erilaisia korjausmenetelmiä ja työkalut ovat tulleet tutuiksi ihan käytännössä, iloitsevat Heli Routi, Sari Kilpinen ja Jasmin Toivanen, jotka tottuneesti käsittelevät muun muassa moottorisahaa. Lämpimät vaatteet on ulkotyökohteessa havaittu myös oleelliseksi asiaksi.
Opettaja Antero Lipasti kertoo, että Klootin torpan alueen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, ja nyt työn alla oleva Kustaan tupa lienee 1800-luvun loppupuolelta. Menossa on rakennuksen alahirsien laitto, eli ammattikielellä kengitys. Tässä kohteessa opiskelijat pääsivät myös nostamaan rakennusta, kun vanhoja rikkinäisiä alahirsiä piti poistaa. Yleensä tällainen rakennuksen nosto kuuluu vasta alan ammattitutkinnon sisältöihin, joten perustutkintoa tekevien opiskelijoiden kannalta katsoen kohde on tarjonnut vähän ekstraa. - Harjoitteluun tämä on muutenkin ihan täydellinen kohde, sillä hommia saa tehdä omaan tahtiin, hehkuttaa Lipasti.
Henry Okpulu kovertaa fein-nimisellä työkalulla koloja hirteen, jotta saisi poistettua siitä naulat. - Tämä on hidasta hommaa, mutta todella tärkeää, ettei moottorisahan terä vaurioidu, kun aletaan sahata, hän tietää. Vanhat hirret pitää nimittäin sahata sopivaan mittaan, jotta ne saa mahtumaan oikeaan kohtaan talossa.
- Isommissa korjauskohdissa tarvitaan vähintään kaksi vuotta kuivunutta hirttä ja pienempiin riittää vuoden vanha hirsi, kertoo Antero Lipasti. Koululla on varastossa hirsiä kuivumassa, mutta paikan päältäkin on saatu vanhoja hirsiä, joita työssä käytetään.
- Tämä on motivoitunut ja osaava jengi. Mukavaa on myös se, että jos haluamme, täältä löytyy loputtomasti erilaisia korjaustöitä myös jatkossa, kertoo Lipasti. Lisäksi kohteeseen pääsee Föli-bussilla, joten se on helposti opiskelijoiden saavutettavissa ilman omaa autokin.
Kyseisen kohteen opettavaisuus on Lipastin mielestä korjausmenetelmien lisäksi myös siinä, että opiskelijat näkevät ihan konkreettisesti, minkälaisia rakennusmateriaaleja on ennen muinoin hyödynnetty. Käytettyjen seinähirsien paksuus vaihtelee, joten siitä voi päätellä, että rakentajien on ollut pakko käyttää hieman huonompilaatuistakin puuta, joka puolestaan vääntyilee ajan myötä. Seinien eristyksinä on käytetty sammalta ja lumppuja eli vanhoja vaatteita ja tekstiilejä. Näillä on todennäköisesti paikkailtu koloja, joita vuosien saatossa hirsiseinään on ilmestynyt. Alapohjan eristeitä tutkittaessa huomattiin puolestaan, että sinne oli kelvannut esim. sammal, hiekka, kanerva ja savi. Kaikki nämä havainnot, mitä kohteessa on nähty, on myös dokumentoitu, niin kuin restauroijan työhön kuuluu.
